keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Mikä tekee pääsiäisen?



Hiljainen viikko on ehtinyt jo kellokeskiviikkoon ja pääsiäinen on oven takana. Pääsiäinen toimii minulla aina jonkinlaisena virstanpylväänä kevään kulussa, sijoittuupa se sitten maalis- tai huhtikuulle (satutko muistamaan, miten pääsiäisen ajankohta määräytyy?) ja siitä alkaa lähtölaskenta kesään. Pääsiäispyhät tuovat tervetullutta taukoa arkiseen aherrukseen ja kieltämättä pitkä viikonloppu tuntuu minilomalta, jolloin on aikaa rauhoittua, rentoutua ja viettää aikaa perheen ja läheisten kanssa.
 
Me vietämme pääsiäisen yleensä aina kotona ja vuosien mittaan on syntynyt perinteitä ja käytäntöjä, joita ilman pääsiäinen ei tunnu pääsiäiseltä. Tässä niistä muutamia.
 
Keltainen on mielestäni ihana, energinen väri. En käytä sitä kuitenkaan sisustuksessa muulloin, mutta aivan kuin jouluna täytyy olla hieman punaista, pääsiäisenä sisustuksessa kuuluu olla ripaus keltaista. En viljele sitä ylenpalttisesti, mutta jo pienetkin yksityiskohdat vaikkapa kynttilöiden, servettien ja ennen kaikkea kukkien muodossa tuovat pirteyttä ja keväistä tunnelmaa. 


 
Pääsiäiseen kuuluvat myös kukat ja niissäkin suosin hehkuvan keltaista. Viime vuonna ostin kokeeksi narsissien lisäksi valkoisen hyasintin ja täytyy myöntää, että se oli oikein kaunis terassipöytämme koristeena. Tänä vuonna en ole huomannut, että hyasintteja olisi myynnissä, mutta narsisseja olen hankkinut sitäkin enemmän lasitetulle parvekkeellemme.



Sisälle puolestaan ostan aina kimpun tai pari keltaisia tulppaaneja, joista saan kivoja asetelmia. Tulppaanien sekaan lisätyt mustikanvarvut lisäävät kimpun näyttävyyttä, vaikkei niissä pieniä lehtiä olisikaan. Kukkien lisäksi haen maljakkoon pajunkissoja sekä eri puiden ja pensaiden oksia hyvissä ajoin ennen pääsiäistä, jotta ne ehtivät hiirenkorville. On ihanaa saada pala keväistä kosketusta kotiin.





Kukkien ja vihertävien oksien lisäksi tykkään muutenkin sisustaa kotia pääsiäiseksi. En vaihda verhoja tai levitä pöydälle aiheeseen sopivaa liinaa, mutta pienet somisteet kuuluvat asiaan. Koristelutapa on jäänne niiltä ajoilta, kun lapset olivat pieniä ja mielelläni vaalinkin tätä perinnettä. Tiput, puput ja rairuohot ripottelen pikkupöydille, hyllyille ja tasoille, toinen trulleista saa jäädä lentelemään parvekkeelle, kun taas lupsakkaamman oloinen noidista pääsee koristamaan olohuonetta.





Ennen kaikkea pääsiäiseen kuuluu hyvä ruoka sekä makupalat ja perinneherkut karitsa, mämmi, suklaa, kananmunat ym. löytyvät meidänkin listalta. Ruokavalion keventämiseksi pyhäpäivien ruokatarjontaan kuuluvat myös kala ja broileri.
Meille on muodostunut perinteeksi nauttia yhtenä päivänä jälkikasvumme kanssa juhlapäivällinen pitkän kaavan mukaan alku-, pää- ja jälkiruokineen. Pääsiäisen pääaterian menu pysyy vuodesta toiseen samanlaisena: alkuruokana useimmiten prosciuttoon kääräistyä parsaa ja pääruokana karitsan paahtopaistia valkosipuliperunoiden ja punaviinikastikkeen kera. Nuoriso ei piittaa mämmistä, joten yritän vuosittain loihtia uuden ”keltaisen jälkiruuan” eli esim. mango- tai persikkapohjaista jäädykettä, rahkaa, juustokakkua tms. Tänä vuonna ajattelin valmistaa mango-semifreddon. Kaiken kruunaa tietysti suklaamunat!




Kuulostavatko tutuilta asioilta? Onko teillä muita pääsiäisperinteitä?

Niin ja se pääsiäisen ajankohta. Kristillisessä kalenterissa pääsiäisen ajankohdaksi on vakiintunut kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai. Loogista, eikö?

Hyvää pääsiäistä!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti