sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Perjantai-illallinen

Helsingin Kädentaito- ja OutletExpo -messujen jälkeen kävimme illallisella Ravintola Piccolo Mondossa. Ruokalista oli vaihtunut vain pari viikkoa sitten, joten oli mukava päästä maistelemaan uuden listan herkkuja. 

Alkujuomiksi otimme vermutit; minulle biancona, Puuhis valitsi extra dry -version. Molemmat olivat oikein hyviä.





Drinksut olivatkin tarpeen, sillä uudistetun à la carte -lista ruuat kuulostivat niin herkullisilta, että valintojen tekeminen oli erittäin vaikeaa.

Loppujen lopuksi valitsimme alkuruuaksi Antipasti misti -annoksen, jota ravintola suositteli jaettavaksi kahdelle henkilölle. Lautanen sisälsi mm. salamia, prosciuttoa, oliivia, jättikatkarapuja, lohta, mozzarellajuustoa, tonnikalaperunasalaattia ym. Hieman ihmetytti, että kahdelle tarkoitettu annos sisälsi makkaroita lukuunottamatta vain yhden palan kutakin lajiketta. Mutta ne jakamalla saimme kumpikin maistella kaikkea tarjolla olevaa, ja maukkaita olivatkin.

Edellisen listan lemppariani, joka oli surf and turf -annos kanaa, jättiravun pyrstöjä, risottoa ym., ei enää uudella listalla ollut. Risottoa sisältävään pääruokaan päädyin kuitenkin myös tällä kertaa. Annoksessani maistui sopivasti kylmäsavulohi, jota kermainen hummerikastike täydensi mukavasti. Mureita jättikatkarapuja olisi vartaassa voinut olla enemmänkin, niin hyviä ne olivat.



Puuhis valitsi itselleen porsaanposkella, aurinkokuivatuilla tomaateilla ja Ricotta-juustolla täytettyjä cannelloneja. Oliko ruoka ollut liian kauan uunissa vai mistä johtui, mutta annos osoittautui joka tapauksessa kuivaksi. Maku oli kuitenkin melko herkullinen, joten täytyypä kokeilla sitä uudemman kerran.





Viininämme koko aterian ajan oli Casa Silva Cabernet Sauvignon Carmenère. Ilmaannuttuaan jonkin aikaa sen pehmeä maku sopi hyvin annoksiimme. 
 
Jälkiruuat jätimme tällä kertaa väliin, mutta onpahan hyvä syy palata ravintolaan lähitulevaisuudessa ja maistella vaikkapa Crème brûléetä. 

Ravintolan tunnelma oli jälleen kerran mukava ja tarjoilijanamme toiminut Jari hoiti hommansa tyylikkäästi. Suosittelen paikkaa lämpimästi.




sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Valoa pimeyteen



Kutsutko koristevaloja jouluvaloiksi vai ulko-/sisävalosarjoiksi? Koska käytän valosarjoja ulkona marraskuusta aina maaliskuun alkupäiviin saakka, puhun aina ’valosarjoista’. Minä rakastan erilaisia valoja ja on ihanaa asentaa niitä sekä ulos että sisälle tuomaan tunnelmaa syksyn pimeyteen. Ja mielestäni valosarjojen pitää ehdottomasti olla värisävyiltään lämpimän valkoisia, ei vilkkuvia tai värillisiä valoja meidän huusholliin.



Olin päättänyt jo etukäteen, että asennan valosarjat ulos tänä viikonloppuna. Lauantai sujui Tampereen käsityömessujen merkeissä, joten homma jäi sunnuntain ohjelmaan. Sää olikin aivan loistava ulkona puuhasteluun. Mutta kieltämättä tuntui vähän hassulta laitella valoja, kun aurinko paistoi täydeltä terältä ja osassa maata riehui kunnon syysmyrsky.


Päivänvalo ei tee oikeutta valoille


Nyt on kuitenkin saatu ensimmäiset valot sijoitettua paikoilleen sisääntulomme eteen sekä terassin kaiteisiin. Onpa mukavan näköistä, kun illan hämärtyessä valot loistavat idyllisesti.




Yläosan valosarjaa täytyy vielä hieman järjestellä

Tarkoituksena on vielä jatkaa valojen asentamista. Suunnittelen muutamaa lisäsarjaa sisääntulomme piristykseksi: yksi sarja lyhdyn sisälle, toinen askartelemiini jäkäläkehyksiin ja mahdollisesti vielä yksi muihin koristeasetelmiin.





Ennen sitä on kuitenkin käytävä valo-ostoksilla, toivottavasti huomenna ehdin. Ja kunhan olen saanut ulkona sommitelmat kuntoon, on aika aloittaa tunnelman luominen sisätiloissa.


Joko teillä on valot ripustettu?