sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Frittata - italialainen versio avoimesta munakkaasta



Frittata on munakkaan tapainen italialainen ruokalaji, joka voidaan valmistaa ilman täytteitä tai vaihtoehtoisesti täytteenä voidaan käyttää melkein mitä tahansa eli kinkkua, juustoa, vihanneksia, yrttejä, sieniä tai jopa edelliseltä aterialta jääneitä perunoita tai pastaa.

Kätevimmin frittata valmistuu, kun sen tekee astiaan, jonka voi siirtää suoraan hellalta uuniin. Lisukkeet nimittäin kypsennetään liedellä, niiden päälle kaadetaan munamassa ja koko komeus siirretään uuniin kypsymään. Perinteinen valurautapannu on tähän tarkoitukseen paras valinta.

Hyvin usein näkee ohjeita, joissa on käytetty lisukkeena perunaa. Vaikka perunasta tykkäänkin, en oikein pidä siitä munakkaan joukossa. Niinpä käytin sen asemasta kesäkurpitsaa, joka sopikin hienosti korvikkeeksi. Uunin lämmössä kesäkurpitsa kypsyi ihanan pehmeäksi.

6 kananmunaa
1 dl kermaa
kesäkurpitsaa (sen verran, että pannun pohja peittyy siivuilla)
2 tomaattia viipaleina
paprikaa
kourallinen babypinaattia
muutama herneenverso
persiljaa
parmesaania
suolaa
mustapippuria



1. Leikkaa kesäkurpitsa n. puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi ja "itketä" ne: levitä siivut talouspaperin päälle ja ripottele pinnalle suolaa. Odota, kunnes neste pisaroi viipaleiden pinnalla eli ne alkavat itkeä. Pyyhi neste pois tai huuhtele ja kuivaa viipaleet.

2. Leikkaa paprika kuutioiksi, paista niitä hetki pannulla ja nosta sivuun odottamaan.

3. Paista kesäkurpitsasiivut molemmin puolin ja lado sen jälkeen kerroksittain niiden päälle paprikat sekä silputut herneenversot, babypinaatti ja persilja. Lisää lopuksi päällimmäiseksi tomaattisiivut.


4. Sekoita keskenään kananmunat, kerma, juusto ja lisää joukkoon hieman suolaa ja mustapippuria. Kaada seos pannulle kasvisten päälle, nosta pannu 175-asteiseen uuniin ja anna kypsyä 20-25 minuuttia. Ota frittata pois uunista heti, kun se näyttää hyytyneen kauttaaltaan, jotta munakas pysyy kuohkeana ja mehevänä.




5. Anna frittatan jäähtyä hetken aikaa ja leikkaa se annospaloiksi. Parhaimmalta munakas maistuu lämpimänä, mutta se soveltuu mainiosti myös nautittavaksi jäähtyneenä salaatin kera. 




sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Vaaleaa kalaa kurkkukastikkeella


Tämän herkullisen kalareseptin otin talteen -90 luvulla HS:n kuukausiliitteestä. Alkuperäisessä ohjeessa kalana on ahvenfileet, mutta maukas kurkku-etikkakastike sopii mainosti myös muiden vaaleiden kalojen seuraksi. Tällä viikolla en saanut meidän kaupasta ahvenfileitä, joten korvasin ahvenet seitifileillä.

400 g tuoreita seitifileitä
n. 150 g kurkkua
1 tl suolaa
3 rkl etikkaa
2 dl kermaa
valkopippuria

Leikkaa kurkku hieman tulitikkua paksummiksi tikuiksi, sekoita joukkoon suola ja anna maustua 10 minuuttia. Sekoita joukkoon etikka ja anna tekeytyä puolisen tuntia.


Jos kalafileet ovat kookkaita, leikkaa ne sopivan kokoisiksi paloiksi ja paista molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Kaada kurkkutikut liemineen pannulle ja nostele kalapaloja varovasti, jotta liemi pääsee myös fileiden alle. Anna kypsyä miedolla lämmöllä kannen alla pari minuuttia. Kaada joukkoon kerma ja lisää pippuri. Anna hautua vielä kymmenisen minuuttia ilman kantta.


Parasta herkku on, kun sen tarjoaa saman tien keitettyjen perunoiden kanssa.




torstai 5. maaliskuuta 2015

Sitruunapasta ilmakuivatulla kinkulla




Maanantaina kokeilin jälleen yhtä some-hittireseptiä ja vuorossa oli tällä kertaa sitruunapasta. Kyseessä on yksinkertainen ruoka, johon ainekset löytyvät yleensä kotoa jo valmiiksi. Reseptejä löytyy vaikka kuinka paljon, minä käytin Hanna Gullichsenin ohjetta, johon lisäsin ilmakuivattua kinkkua (käytin Schwartzwaldin kinkkua, jossa on mukava savun maku).

Raaka-aineet ja ohje on Hanna Gullichsenin ohjeen mukainen, sinisellä italicilla omat kommenttini/muutokseni. 

Koska lisäsin ohjeeseen kinkkua, pastan nimi voisi oikeastaan olla

Tagliatelle al limone e prosciutto

250 g tuorepastaa
yhden sitruunan raastettu kuori ja 3 rkl sitruunanmehua
25 g voita
1 dl kuivaa valkoviiniä
muutama oksa timjamia (käytin kuivattua timjamia)
1,25 dl kuohukermaa (lorahti hieman enemmän)
50 g raastettua parmesaania (laitoin reilummin ja kaapista löytyi vain parmesan lastuja)
suolaa
mustapippuria

paketti Schwartzwaldin kinkkua
persiljaa



1. Täytä kattila vedellä ja laita se jo hellalle odottelemaan pastaa. Raasta parmesaani, mittaa valmiiksi voi, valkoviini ja kerma. Huuhdo sitruuna huolellisesti, raasta siitä kuori (varo raastamasta valkoista osaa, se on kitkerää).

2. Sulata voi paistinpannulla, lisää raastettu sitruunankuori ja sitruunanmehu, keitä minuutin verran. (25 g tuntuu aika isolta määrältä, seuraavan kerran kokeilen hieman vähämmällä).





3. Lisäsin tässä vaiheessa pannulle pilkotun ilmakuivatun kinkun ja annoin muhia hetken. Lisää pannulle viini ja nosta lämpöä, kiehauta jälleen minuutin verran.

4. Lisää kerma, sekoita tasaiseksi ja lisää joukkoon nippu timjaminoksia (tai kuivattua timjamia). Kiehauta ja anna pöhistä miedolla lämmöllä 5–7 minuuttia, kunnes kastike sakenee. Keitä tällä välin tuorepasta. Lisää kiehuvaan, suolattuun veteen tuorepasta ja anna kiehua pari minuuttia.



5. Ongi timjaminoksat pannulta pois, niitä ei enää tarvita. Mausta kastike suolalla ja reilulla mustapippurilla, lisää myös puolet raastetusta parmesaanista.


6. Valuta pasta ja nostele se pannulle kastikkeen joukkoon (tein toisin päin eli kaadoin kastikkeen pastan joukkoon kattilaan ja lisäsin sekaan silputtua persiljaa). Pyörittele kastike pastaan. 




7. Annostele lautasille, lisää annosten päälle loput parmesaanista ja halutessasi tuoreita, silputtuja yrttejä (esim. ruohosipulia tai lehtipersiljaa).


Viinin sijaan kermaa voi laittaa enemmän.

Kerrankin tein ruuan jotakuinkin ohjeen mukaisesti, jopa punnitsin voimäärän, jota en ikinä ennen ole tehnyt ruokaa laittaessa. Sainpahan siitä kuvan tähän...

Pasta oli todella herkullista, ja kun kaiken lisäksi se on erittäin helppo- ja nopeatekoinen, suosittelen lämpimästi sen kokeilemista. Minä ainakin teen uudemman kerran pikapuolin.

Buon Appetito!


 

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Ruusukaali-pekonipaistos



Oheinen lisukepaistos sopii erinomaisesti vaikkapa pihvin kylkeen. 


Ruusukaali-pekonipaistos

400 g ruusukaalia
3 valkosipulinkynttä
1 pkt pekonia
1 dl kuohukermaa
mustapippuria
suolaa

Huuhtele ruusukaalit ja poista niistä kannat sekä päällimmäiset lehdet. Halkaise ruusukaalit kahtia, suuret voit leikata kolmeen-neljään osaan. Lisää kaalit kevyesti suolattuun kiehuvaan veteen ja keitä noin 5 minuuttia. Valuta ne sen jälkeen siivilässä.


Silppua pekonisiivut ja paista niitä pannulla hetken aikaa, lisää sitten pilkotut valkosipulinkynnet. Kypsennä, kunnes pekoni on rapeaa ja lisää ruusukaalit, anna paistua muutama minuutti. 

Lisää kerma ja pippuri sekä tarvittaessa hiukan suolaa. Hauduta pienellä lämmöllä, kunnes kerma on imeytynyt.


Tarjoa heti ruuan lisukkeena.

 


Ruusukaalit kannattaa ohjeen mukaisesti todellakin halkaista, mitä minä en tehnyt. Kerma ja pekoni miedontavat ruusukaalin voimakasta makua paremmin, kun kaalit on puolitettu.

Maukkaita hetkiä!