maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kasvisnyytit grillissä





Tein viime kesänä ensimmäisen kerran kasvis-/juuresnyyttejä ja niistä tuli heti ensimmäisestä kokeilusta lähtien meidän lempilisuke grilliruualle. Nyytit ovat pysyneet myös tämän kesän kestosuosikkina ja niitä on tehty jo moneen kertaan. Silti nyytteihin emme ole vieläkään kyllästyneet osittain myös siitä syystä, että maku vaihtelee riippuen käytetyistä vihanneksista, juureksista ja mausteista.

Mainitsin nyytit jo huhtikuun Grillikauden avaus –postauksessa, mutta ohessa vielä tarkempi ohje.

Vaihtelen raaka-aineita jonkin verran, mutta esim. porkkanaa ja paprikaa käytän lähes joka kerta. Nyt pilkoin nyytteihin kukkakaalia, kesäkurpitsaa (”itketin” ensin) ja paprikaa. Porkkanan suikaloin kuorimaveitsellä, jotta se ehtii kypsyä muiden tahdissa. Lisäksi hieman persiljaa, yksi valkosipulinkynsi ja vahvaa Koskenlaskija-juustoa (jota näihin kuuteen meni n. puoli pakettia), öljyä, suolaa (tai aromisuolaa tai Herbamarea) sekä pippuria ja joskus myös hieman voita. Yrttejä lisään fiiliksen mukaan ja vaihdellen, olen kokeillut mm. ruohosipulia, oreganoa, timjamia jne.




Mielestäni nyytit on helppo koota, kun vuoraan jälkiruokakulhot foliolla. Lisään usein myös pohjalle palan leivinpaperia, sillä öljystä huolimatta vihannekset palavat helposti pohjasta kiinni folioon.



Jaan vihannekset tai juurekset nyytteihin, lisään pienen lorauksen öljyä (joskus myös pienen nokareen voita), suolaa, pippuria ja sulatejuustoa sekä tuoreita yrttejä, jos niitä sattuu olemaan.




Sekä kotona kaasugrillissä että mökillä muurikalla paistoaika on noin 15-20 minuuttia. Jos grillin lämpötila on hyvin matala, kannattaa nyyttejä paistaa hieman pidempään, jotta hitaasti kypsyvät vihannekset ja juurekset ehtivät pehmentyä.



Nyyttien kanssa nautimme tällä kertaa kokonaisena grillattua possun sisäfilettä. Erittäin hyvä yhdistelmä, kannattaa kokeilla!


Makoisia kesähetkiä!


sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Betonilehtiä



Tällä viikolla innostuin tekemään betonilaattoja, joissa käytin raparperilehtiä muottina. Viimeksi – ja ensimmäisen kerran – kokeilin betonivalua toissa kesänä. Ensin tein pari pienehköä raparperikulhoa ja kun ne onnistuivat hyvin, kokeilin sitten laattojen valmistusta.

Mökillä rappusten edessä oli läntti, joka oli lähes aina enemmän tai vähemmän kostea. Ilmeisesti siinä oli pieni syvänne ja kun paikka on varjossa, saviperäinen maa ei oikein kunnolla päässyt kuivumaan. Tähän 1,5 m x 1,5 m alueelle valoin betoniset raparperilehdet. 



Ensimmäinen kuva on otettu heti kun ”istutin” lehdet paikoilleen, jälkimmäisen kuvan otin eilen. Lehtien ympärille istutin sammalta, joka kiinnittyi ajan myötä kivasti paikoilleen ja ruohokin on alkanut kasvaa hiekan läpi laattojen väleihin. Laatat ovat kestäneet hyvin myös kahden talven pakkaset, jopa kaikista suurin lehdistä (pari vihreää pistettä ovat koivunlehtiä, joten ne antavat osviittaa betonilehtien koosta).

Vastaavanlainen kostea alue on laiturilta tullessa, joten siihen päätin tehdä myös samanlaisen lehtilaatoituksen. Tässä kuvailua tämänkertaisesta valamisesta. Mukana  touhussa olivat Puuhis sekä isäni, joiden avun otin kiitollisena vastaan.

Lehdet valetaan hiekan päälle ja jotta hiekat pysyvät jotakuinkin kasassa myöhempääkin käyttöä varten eivätkä leviäisi pikku hiljaa ympäriinsä, rakensin kehikon hiekkakasaa varten. Tai no, sain Puuhikselta naulausapua lankkujen yhteen kiinnittämiseen.




Sitten pääsinkin varsinaiseen hommaan. Tasoitin hiekan ja koska raparperin lehdissä oli paljon pieniä reikiä, joista hiekka olisi tullut läpi, levitin hiekan päälle ohuen muovin.
Sen jälkeen asettelin lehdet alustalle ruotipuolet ylöspäin. Suurissa lehdissä lehtiranka on paksu ja se jättää betoniin syvän uran. Jotta betonilehti ei halkea käytössä uran kohdalta, ohensin lehtiruotia hieman terävän veitsen avulla. Lopuksi sivelin lehdet kevyesti ruokaöljyllä. 


.
Käytin laattoihin hienobetonia (S30), mutta ne onnistuvat myös karkeammasta kuivabetonista joskin tällöin pinnasta tulee karkeampi. Puuhis toimi betonimyllärinä ja sekoitti laastin tasaiseksi massaksi. Isäni antoi ohjeita sopivasta veden ja betonin sekoitussuhteesta.


Levitin noin parin sentin paksuisen kerroksen laastia lehtien päälle. Jotta valmiit laatat ovat kestävämpiä, käytin betonilehtien vahvistamiseksi metalliverkkoa. Katiska- tai kanaverkko sopivat tähän tarkoitukseen mainiosti, mutta kun satuin löytämään varastosta pienen palan hieman vahvempaa verkkoa, käytin sitä suurimpiin lehtiin. Muihin käytin katiskaverkkoa, joka on pienempireikäistä kuin kanaverkko. Leikkasin verkosta lehden päälle sopivan kokoisen palan ja painoin sen kiinni märkään betoniin. Sen jälkeen lisäsin vielä kerroksen laastia ja tasoitin pinnan.





Betonilehtien täytyy kuivua rauhassa muutaman päivän ajan. Ne eivät kuitenkaan saa kuivua liian nopeasti, sillä muuten betonista ei tule kestävää. Kuivumisen hidastamiseksi levitin laattojen päälle muovin, mutta taisin vähän möhliä: poistin muovin seuraavana päivänä, kun kävin katsomassa, miltä valutyöt näyttivät. Muistin levittää sen uudelleen vasta monen tunnin kuluttua. Vaikka valupaikka on puiden siimeksessä eikä suora auringonpaiste osu kohdalle, laatat taisivat kuivahtaa liian nopeasti. Parissa lehdessä on pieniä murtumia reunoilla, mutta toivottavasti laatat pysyvät ehjinä muuten. Kastelen lehtiä pari kertaa päivässä ja yritän malttaa mieleni enkä vielä nosta niitä pois valualueelta.



Nyt antaa betonilehtien kuivua rauhassa ja niiden "kohtalosta" kerron jatkossa.  

Mukavaa sunnuntain jatkoa!
 

 

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Savustettua kesäherkkua




Eilen herkuttelimme aidolla kesäruualla eli savukalalla ja varhaisperunoilla vihannespaistoksen ja tartarkastikkeen kera.

Mökille lähtiessä otin mukaani pakastimesta kuhan, jonka äitini ja hänen miehensä olivat pyytäneet kolmisen viikkoa sitten. 
Kala sai rauhassa sulaa vuorokauden verran ennen eilistä valmistusta. Savustuslaatikon hankimme jo viime vuonna loppukesästä, mutta ehdimme kokeilla sen käyttöä vain pari kertaa. Kalan savustaminen on siis meille vielä aika uutta puuhaa ja vähän jännitti etukäteen, onnistummeko kypsentämään sen sopivaksi.

Kala oli niin pitkä, että poistin siltä pään ja pyrstön, jotta se mahtui paremmin ritilälle. Tarkoituksena oli laittaa kala ennakkoon suolaveteen, mutta enhän muistanut sitä tehdä. No, saihan sen suolattua muutenkin. Savustus on Puuhiksen hommia ja loistavasti hän taas onnistui. Kuha oli juuri sopivan kypsää ja mehevää. Aika hyvin savustusaloittelijalta!

Vajaassa tunnissa ihan hyvä (väri)muutos

Näistä oli hyvä tartar tehty...
... ja näistä kasvispaistos
Kalan kypsymistä odotellessa, minä valmistin sen lisukkeeksi tartarkastikkeen sekä vihannespaistoksen. Paistoksen tein tätä ohjetta mukaillen, raaka-aineina oli nyt kukka- ja varhaiskaalia, paprikaa sekä kesäkurpitsaa. Lisäsin tällä kertaa parmesaania jo hautumisvaiheessa pannulle.

Kala-aterian viiniksi Puuhis oli valinnut Yalumban riesling valkoviinin, joka sopi erinomaisesti vaalean kotimaisen järvikalan seuraksi.




Kuha oli niin suuri, että kahteen pekkaan söimme siitä vain puolet. Loput kalasta nautimme tänään; kylmä savukalasalaatti oli hellepäivänä mitä mainion ateriavaihtoehto.

Savukala on hyvää milloin vain, mutta kesällä se maistuu kaikista parhaimmalta. Vai mitä?

Maukasta viikon jatkoa!

 


lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kesäkukkajuttuja mökillä

Blogissa on ollut pari kuukautta hiljaiseloa, mutta nyt on korkea aika jatkaa epäsäännöllisen säännöllisiä päivityksiä. Heinäkuussa vietämme paljon aikaa mökillä ja siellä tulee kokeiltua erilaisia askartelu- ja kädentaitotöitä, tuunailuja sekä korjaus- ja remonttihommia. Näitä kokeiluja ja tekeleitä kuvaan ja kuvailen kesän mittaan teillekin.

Muutama sananen taustatiedoksi lomapaikastamme. Vaikka puhunkin "mökistä" ja "mökki"elämästä, vapaa-ajanpaikka koostuu laajemmasta kokonaisuudesta. Vanhan maatilan avaraan pihapiiriin kuuluu asuintalo (päätalo, joksi sitä kutsun), vanha talo (joka ei ole vuosikausiin ollut asuttavassa kunnossa, vaan toimii tavaravarastona ja ehtymämättömänä lähteenä askartelumateriaalien löydöille), kolmikammarinen  aitta (vastaavanlainen aarreaitta vanhoine tavaroineen) sekä iso tallirakennus.
Parin sadan metrin päässä päätilasta sijaitsee mökkini, jonka kauniita järvimaisemia onkin tullut esitettyä jo useamminkin kerran toisessa blogissani.

Keväisin ja syksyisin vietämme viikonloppuja ja vapaa-aikaa majoittuen päätaloon, mutta kun sää lämpenee, muutamme rantamökkiini ja jätämme päätalon enimmäkseen muun perheen ja lähisuvun käyttöön. Olosuhteet ja puitteet ovat mökissä alkeellisemmat, mutta monet ranta-asumiseen liittyvät mukavat asiat painavat vaakakupissa niin paljon enemmän, että kesään kuuluvasta mökkimajoittumisesta en hevin luovu.



Tykkään puutarhatöistä, mutta mikään himopuutarhuri en ole. Osaaminen, taidot ja tiedot eikä myöskään halu eivät riitä jatkuvaan puutarhassa mylläämiseen. Innostuspiikkejä toki välillä saan ja silloin saavat kyytiä vaikka marjapensaiden rikkaruohot tai syreenin kuivat oksat. Mutta noin yleisesti ottaen jätän mielelläni kitkemiset ja muut puutarhatyöt pääosin muille ja itse keskityn mieluummin vaikkapa ruukkuasetelmien tekemiseen.

Mökin terassi on hyvin varjoisa ja ainoastaan ilta-auringon säteet hetken aikaa osuvat siihen. Amppelissa ja ruukuissa ei siten monikaan kukka menesty. Ahkeraliisan ja verenpisaran olen todennut viihtyvän kuitenkin erinomaisesti, joten niitä istutin tänäkin vuonna amppeliin. Laitoin amppelikukat ruukkuun noin kuukausi sitten ja aika hyvin ne ovat alkaneet kasvaa ja kukkia viileästä alkukesästä huolimatta.




Näin muutama vuosi sitten jossain sisustus- tai puutarhalehdessä kuvan, jossa vanha polkupyörä toimi kukkatelineenä. Ajatus jäi itämään ja viime viikolla toteutin saman idean mökillä. Puuvajastamme löysin ruostuneen pyörän ja sijoitin sen koivun juurelle.
Tarakalle kiinnitin vanhan punakeltasävyisen kattilan, jonka iloinen väritys vaati mielestäni ehdottomasti punaiset kukat!



Koriin istutin pinkin koristetupakan seuraksi pinkkejä ja vaaleanpunaisia petunioita. Mustaan pataan puolestaan petunioita ja ahkeraliisoja. Ahkeraliisan taimissa ei ollut edes nuppuja, joten kukkien väri on toistaiseksi mysteeri.
Näin vanha pyörä sai uuden elämän ajanpatinoiman puuveneen vieressä.


Pihaan kaivonkannen päälle sijoitan joka kesä suuren padan. Istutan siihen helppohoitoisia kukkia, jotka tulevat toimeen, vaikka kasteluväli saattaa venyä meidän poissaolomme vuoksi. Samettikukat eivät ole niitä kaikista mieluisimpia kesäkukkia, mutta pataan ne sopivat hienosti. Viime kesänä kukat olivat kirkkaan keltaisia, tänä vuonna väritys näyttää olevan punaruskean kirjava. Taimia ostaessa en tiennyt näidenkään väriä vaan sävy paljastui vasta viikko sitten. Pihlajan juurelle, puuvajasta löytyneen kannon kappaleen päälle, sijoitin myös vanhan kuluneen korin ja varjoisan paikan vuoksi istutin siihen ahkeraliisoja.


Keväällä olin laittanut gladioluksen mukuloita esikasvatukseen ruukkuihin ja kun kerrankin ne kaikki lähtivät kasvamaan, taimia riitti niin kotipihan ruukkuihin kuin maallekin. Gladiolus- ja ahkeraliisakorit sijoitin päätalon pihalle syreenipensaan kupeeseen.
Toivottavasti gladiolukset kukkivat loppukesästä yhtä komeasti kuin mukulapaketin kuvassa ja juurelle istutetut ahkeraliisat jaksavat kasvaa. Ne nimittäin olivat aika surkeassa kunnossa, kun keskiviikkona lähdimme maalta. Toivottavasti alkavat helteet saavat kukat rehoittamaan.




Me lähdemme takaisin mökille jatkamaan loman viettoa sekä kesäprojekteja ja -puuhailuja.
Kukoistavaa viikonloppua!