maanantai 17. helmikuuta 2014

Varaslähtö parsakauteen ja muuta herkuttelua




Vaikka blinikausi on parhaimmillaan, me otimme sunnuntaina varaslähdön parsakauteen. Valmistin alkuruuaksi vihreää parsaa parmankinkulla ja parmesaanilla.




Kuorin parsojen varret ja katkaisin puisevan kantapalan pois. Keitin parsat juuri ja juuri kypsäksi (n. 5 min) suolalla maustetussa vedessä, jonka jälkeen valutin ne. Kiedoin parin parsan ympärille parmankinkkusiivun, niin että päät jäivät näkyviin.
















Ladoin parsaniput vieri viereen vuokaan ja ripottelin päälle runsaasti parmesaania. Kuorrutin parsat 200 asteisessa uunissa reilun 10 min ajan.














Lisukkeena tarjosin hollandaisekastiketta. Ruokaviiniksi Puuhis oli valinnut tiistaina wine tastingissä maistelemamme valkoviinin Torresin Viña Esmeraldan. Monikäyttöisenä viininä se sopikin mainiosti myös parsojen seuraksi.




Edellisenä päivänä  kaupunkikäynnin päätteeksi päädyimme Puuhiksen kanssa syömään tuttuun paikaan Piccolo Mondoon, jossa kävimme edellisen kerran marraskuussa. Paikka tuntuu olevan hyvinkin suosittu, ruokailijat vaihtuivat tiiviiseen tahtiin ja ravintola oli lähes täynnä. Onneksi saimme pöydän, vaikka varausta emme olleetkaan tehneet etukäteen.
Alkujuomaksi tarjoilija suositteli dubonnet-vermutti-cointreau –miksausta. Melko makea juoma oli oikein hyvänmakuinen.
Tarkoituksenamme ei ollut ottaa alkuruokia, mutta listan etana-annosta emme voineet vastustaa.
Tryffeli-valkosipulivoilla ja parmesanjuustolla gratinoidut etanat olivatkin aivan erinomaisia. Näitä täytyy opetella tekemään itsekin, joten hankintalistalle kirjattiin etanapannut.















Pääruuaksi valitsin canneloneja ja Puuhis otti risoton. Edellisellä käyntikerralla söimme samat annokset, mutta päinvastoin. Ja täytyy myöntää, että annoskateus iski. Puuhiksen Risotto di mare oli aivan yhtä herkullista kuin minun annokseni edellisellä käyntikerrallammekin. Minun cannelonini olivat ihan hyviä, mutta annos oli kuivahko. Tempranillo- ja cabernet sauvignon -rypäleyhdistelmän viini ei aivan ole meidän makuumme, mutta valitsemamme viini Altozano maistui ruuan kera. Kaiken kaikkiaan miellyttävä käynti jälleen kerran.













Makoisaa viikon alkua!


keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Mustikka-vadelmajuustokakku



Lauantaina istuimme iltaa meillä neljän kaverini kanssa, joiden kanssa ystävystyimme jo lukioaikoina. Välillä kunkin elämä vei omille teilleen emmekä tavanneet moneen vuoteen, mutta nyt olemme kokoontuneet säännöllisesti viettämään iltaa yhdessä.

Illan emäntänä minulle lankesi tarjottavan ruuan suunnittelu ja valmistus.
Pääruokavalintani oli helppo: valmistin jälleen kerran pulled porkia (se on maukasta, helppoa ja harva on sitä vielä syönyt). Jälkiruokaa mietinkin sitten vähän enemmän. Vaikka tykkään laittaa ruokaa, en ole mikään leipojatyyppi ja jälkiruokiakin mieluummin syön kuin teen. Pidän tosi paljon juustokakuista ja syksyllä päätin opetella niiden valmistamisen. Olin jo pari kertaa kokeillut mustikka-vadelmakakun tekemistä ja kun ne olivat onnistuneet ihan hyvin, päätin tarjota sitä jälkiruuaksi kavereillenikin. Pakastimessa on vielä runsaasti itsepoimittuja viime kesän vadelmia, joten niitä on hyvä käyttää juustokakkuun, jota ei kuumenneta.

Kakun tein jo perjantaina hyytymään jääkaappiin ja lauantaina lisäsin vain marjat ja kiilteen kakun pinnalle.

Tässä ohje, jonka mukaan tein kakun. Käytin täytteeseen vain 7 liivatetta, ja täyte jäi hieman liian löysäksi (kuten kuvasta näkee), joten nostin ohjeeseen liivatteen määrän 8:aan.


Pohja
14 kpl Digestive-keksejä
75 g juoksevaa tai sulatettua margariinia/voita

Täyte
3-4 dl mustikoita ja vadelmia
1 prk maustamatonta rahkaa
1 prk mustikka-vadelmarahkaa
1 prk maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
1 - 1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
8 kpl liivatelehtiä
(2 rkl sitruunamehua)

Pinnalle
2 dl mehua, esim. sekamehua
2 kpl liivatelehtiä
mustikoita ja vadelmia


Kiinnitä irtopohjavuoan pohjan ja reunan väliin leivinpaperi ja leikkaa ylimääräinen paperi pois. 

Pohja: Hienonna keksit esim. monitoimikoneessa ja sekoita joukkoon voisula. Taputtele seos vuoan pohjalle. 


Täyte: Jos käytät pakastemarjoja, anna niiden sulaa hetken aikaa ja halutessasi soseuta niitä hieman, lisää joukkoon sokeri ja vaniljasokeri.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 5- 10 minuutiksi. Vaahdota sillä aikaa kerma ja sekoita toisessa astiassa rahkat, tuorejuusto ja marjat.















Purista liivatteista vesi pois ja liuota ne kiehuvan kuumaan veteen tai sitruunamehuun, mutta älä keitä. 
Lisää liivate ohuena nauhana rahka-tuorejuustoseokseen samalla sekoittaen koko ajan. Lisää joukkoon viimeisenä kermavaahto varovasti käännellen.











Kaada täyte vuokaan ja tasoita pinta. Peitä vuoka foliolla ja anna hyytyä jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään.





Kiille: Lisää hyytyneen kakun päälle mustikoita ja vadelmia. Liota liivatteita jälleen kylmässä vedessä 5-10 min. Kuumenna mehu kattilassa ja liuota hyvin puristetut liivatteet mehuun. Anna jäähtyä muutama minuutti ja kaada seos varovasti kakun päälle. Hyydytä jääkaapissa vähintään 3-4 tuntia ennen tarjoilua. Irrota vuoan reunus ja laita tarjolle.















Aiemmin arastelin ihan turhaan liivatteen käyttöä, kuten kuulemma moni muukin. Ihan helppoa se on, joten rohkeasti kokeilemaan!


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Lasitöitä

Onko teistä kukaan kokeillut lasitöiden tekoa?
Minä osallistuin ensimmäisen kerran vuosi sitten kurssille, jossa valmistettiin koriste-esineitä ja riipuksia lasinsulatustekniikalla. Syksyn kurssille en valitettavasti päässyt, mutta onneksi tammikuun alussa mahduin taas ryhmään mukaan.



Ennen viime vuoden kurssia minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta minkäänlaisista lasitöistä tai lasin käsittelystä, joten harjoittelu alkoi alkeista eli lasinleikkauksen opettelulla. Koska helpointa on tehdä suoria leikkausviivoja, lähes kaikki tekemäni koristeet ja riipukset ovat kulmikkaita.


Tammikuun ensimmäisellä kurssikerralla verryttelin lasinleikkaustaitojani ja valmistin peilin kehykset, johon käytin pitkiä suorakaiteen muotoisia paloja.
Lasitöihin käytetään yleensä 2-4 kerrosta 1-3 mm paksuisia lasikappaleita. Peilinkehyksissä alempi kerros on valkoista yksiväristä lasia ja sen päällä kirkas lasi mustin koristein. Ihan kivat niistä tuli paitsi, että unohdin laittaa ripustuskoukun lasikerrosten väliin. Se täytyy nyt sitten liimata kehykseen jälkikäteen.




Lasityöt poltetaan erittäin korkeassa lämpötilassa sulatusuunissa ja koska erityyppisillä laseilla on erilaiset sulamislämpötilat (esim. ikkunalasi vaatii kovemman lämpötilan kuin sulatuslasi), on kaikkien osallistujien käytettävä samanmerkkistä lasia töissään. Meidän kurssillamme lasityöt tehdään Bullseye-sulatuslasista, jonka valikoimissa on lukuisia värivaihtoehtoja ja lisäksi värejä on saatavilla läpikuultavista peittäviin sävyihin.

Lasi on monipuolinen ja yllätyksellinen materiaali ja koskaan ei tiedä, miten se käyttäytyy sulaessaan usean sadan asteen kuumuudessa. Joskus esineet eivät sula kunnolla ensimmäisellä polttokerralla ja ne pitää polttaa uudelleen, joskus taas värit sekoittuvat odottamattomalla tavalla. Lasitöistä voi sanoa, että jokainen koru tai koriste-esine on todellakin yksilöllinen kappale.




Myös värit tuovat välillä yllätyksiä: vaaleanpunaiseksi luulemani väri olikin sulatuksen jälkeen viininpunainen ja oranssinkeltainen lasi muuttui sulatusuunissa kauniin punaiseksi (kaikki kuvien punaiset työt on tehty tästä lasista).



Vaikka olen pääasiassa tehnyt neliön tai suorakaiteen muotoisia koriste-esineitä, niihin on saanut vaihtelua värivaihtoehtojen lisäksi myös erilaisilla koristeilla. Tein mm. ikkunariipuksia, joihin käytin hopea- ja kultavärillä maalattuja puiden ja pensaiden lehtiä. Maalatut lehdet näyttävät sulaneen lasin sisällä kauniilta.
































Nämä kuvat ovat esimerkkejä viime kurssin aikaansaannoksistani. Esittelen tämän kevään tuotoksiani sitä mukaa, kun niitä valmistuu.








sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Bliniherkuttelua




Kullanruskeat, voissa rapeareunaiseksi paistetut blinit ovat talvikauden ihana herkku, jota tulee nautittua aivan liian harvoin. Tammikuun viikonloput ovat olleet tohinaa täynnä, joten blinikauden korkkaus venähti tänä vuonna tammikuun viimeiseen päivään.

Blinit teen aina samalla, hyväksi koetulla reseptillä, jonka bongasin jo vuonna 1991 iltapäivälehdestä. Muita bliniohjeita en ole kokeillutkaan, mutta mitäpä sitä hyvää ohjetta vaihtamaan. Lehtileike on pysynyt tallessa vuodesta toiseen keittokirjan välissä, mutta harkitsen siirtyväni nykyaikaan ja skannata ohjeen talteen.

Taikinan laitoin kohoamaan jo aamulla ja se saikin sitten muhia huoneenlämmössä koko päivän.











Illansuussa valmistin taikinan loppuun asti ja paistoin blinit kahdella valurautaisella blinipannulla.











Meillä on perinteisesti blinien lisukkeina tarjolla muikunmätiä, smetanaa, maustekurkku- ja sipulisilppua sekä mustapippuria.





Suussasulavat blinit  (minun pannuilla taikina-annoksesta tulee 10-11 bliniä, pannun läpimitta n. 13 cm)

20 g hiivaa
5 dl maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
2 dl tattarijauhoja
-------
0,5 tl suolaa (alkuperäisessä ohjeessa 1 tl, mutta blineistä tulee aivan liian suolaisia)
2 munaa
1 dl piimää
paistamiseen voita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Lisää joukkoon hiiva pieninä muruina ja liota hyvin. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Peitä kulho ja anna taikinan kohota huoneenlämmössä ainakin 6 tuntia, mieluiten seuraavaan päivään.
Lisää taikinaan suola sekä keltuaiset piimään sekoitettuna. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää ne taikinaan todella varovasti, ettei kuohkeus kärsi.
Paista blinit mieluiten valurautapannussa ja käytä paistamiseen voita. Pannun on oltava riittävän kuuma, jotta ohukas saa rapean ruskean ja kuviollisen pinnan.

Annoksesta riitti pakastettavaksi monta ohukaista, joten niistä saa vaikkapa maittavan alkupalan.



Reseptiä kannattaa kokeilla!


 .