tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden viimeisten joulukuvien myötä hyvää uutta vuotta 2014!

Vuoden viimeisenä päivänä ja ennen illan juhlintaa on hyvä vielä kerran muistella menneen joulun tunnelmaa muutaman kuvan kautta.








 




















Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille! Toivotan jokaiselle mukavaa iltaa sekä hyvää ja onnellista uutta vuotta!!






maanantai 30. joulukuuta 2013

Rosollista sosekeittoa

Eilen hyödynsin viimeisetkin jouluruokien tähteet ja valmistin sosekeiton, johon käytin jäljelle jääneen rosollin. Valmistan rosollin aina ilman silliä, joten se sopii mainiosti keiton raaka-aineeksi.
Pidän tosi paljon kasvis- ja juuressosekeitoista ja valmistan niitä aika usein. Tajusin kuitenkin vasta viime vuonna ensimmäisen kerran hyödyntää keittoon rosollin jämät.





Porkkanaa, perunaa, omenaa, punajuurta ja
maustekurkkua, niistä on meidän perheen rosolli tehty. Sipulin ja sillin jokainen voi lisätä annokseensa, jos haluaa.







Rosollia ei ollut jäljellä kuin noin pari-kolmesataa grammaa, mutta pakastimesta löytyi täydennykseksi juuressuikalepussi. Keitin juuressuikaleita pienessä määrässä kasvislientä hetken aikaa ja lisäsin joukkoon rosollin sekä pari pientä keitettyä perunaa (nekin tähteitä edellispäivältä).




Soseutin juurekset sauvasekoittimella ja lisäsin tilkan kermaa, muutaman nokareen sulatejuustoa sekä mustapippuria.



Vielä tilkka vettä notkistamiseksi, pinnalle persiljasilppua ja keitto oli valmista! Eikä aikaa mennyt kuin reilut 10 minuuttia.

Keitto oli täydellistä smetanan kanssa (maistoin Puuhiksen lautaselta!!!), mutta melkein yhtä maukasta - ja sopivampaa mun joulun jälkeisille kiloille - se oli raejuuston kera.


Omena ja maustekurkku antavat pikantin lisämaun. Täytyypä muistaa käyttää niitä muulloinkin sosekeiton aineksina.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Kylmäsavulohta ja tuorepastaa

Joulu on vietetty ja nyt on aika käyttää viimeiset jouluruokien tähteet hyväksi, mikäli niitä jäi. Me söimme tämän vuoden viimeinen varsinaisen jouluaterian tapaninpäivänä ja tuolloin saatiin kinkku ja laatikot hyvin hupenemaan. Sen sijaan jäljelle jäi hieman graavilohta sekä kylmäsavulohta, joista valmistin eilen herkullisen lohipastan.

Alkuperäisen ohjeen olen löytänyt jo parikymmentä vuotta sitten Barillan ohjekirjasesta ja muokkasin reseptin mieleisekseni. Ruoka on nopea ja helppo valmistaa ja sopii niin alku- kuin pääruuaksikin. Valmistan pastakastikkeen yleensä kylmäsavu(kirjo)lohesta, mutta osan siitä voi korvata myös graavilohella, kuten tein eilen. Kylmäsavulohi ja kerma luovat niin maukkaan makuyhdistelmän, että kastike ei kaipaa edes valkosipulia, jota yleensä aina lisään pastakastikkeeseen.

Ainekset
alkuruuaksi 5-6 hlölle, pääruuaksi 3-4 hlölle

200-300 g kylmäsavulohta (tai kylmäsavulohta ja graavilohta)
3-4 dl kuohukermaa
4-5 rkl hienonnettua tilliä
(2-3 rkl hienonnettua ruohosipulia)
100 g muikun tai siian mätiä
mustapippuria
suolaa tarvittaessa

Tagliatelle tai fettuccine tuorepastaa
-----

Anna kerman kiehua hiljalleen muutaman minuutin ajan pinnoitetussa kattilassa ja suikaloi sillä aikaa lohi sekä silppua tilli ja ruohosipuli.


Kylmäsavulohta oli 150 grammaa ja graavilohta vajaa 100g


Eilen käytin ainoastaan tilliä








Lisää kiehuvan kerman joukkoon lohi sekä suurin osa tillistä ja ruohosipulista. Mausta oman makusi mukaan mustapippurilla.
Anna jälleen kiehua hetken aikaa ja tarkista maku. Lisää suola vasta tässä vaiheessa, jos kastike vaatii sitä.






Keitä tuorepasta ohjeen mukaisesti, jonka jälkeen valute se. Kaada kastike pastan päälle ja sekoita hyvin. Ripottele päälle loput tillistä ja ruohosipulista ja lisää päällimmäiseksi mäti.
Tarjoa heti hyvän valkoviinin kera.



Buon appetito!

Huomenna hyötykäyttöön rosollin jämät. Joko teillä on kaikki jouluruuat syöty tai jatkojalostettu?

Hauskaa viikonloppua!

















maanantai 16. joulukuuta 2013

Sik-sak-neuletta

"Oikea silmukka, langankierto kiertäen oikein, oikea silmukka, oikea silmukka, 3 silmukkaa takareunoista oikein yhteen, oikea silmukka, oikea silmukka, langankierto kiertäen oikealle. Toista 8 silmukan mallikuviota xx määrä kerroksen loppuun. Neulo seuraava kerros oikein."

Mitä tulee aikaiseksi tällaisen (lyhennetyn) ohjeen mukaisesti? Oikea vastaus on sik-sak-neuletta!

Viime vuonna aloitin virkkaamisen ja neulomisen opettelun. Kouluaikojen jälkeen en ole puikkoja tai virkkuukoukkua käyttänyt, joten lähes alkeista oli lähdettävä liikkeelle. Juuri ja juuri muistin, miten silmukat luodaan ja miten oikeat ja nurjat silmukat neulotaan, mutta kaikki muu olikin sitten uutta ja ihmeellistä.
Neuloin syksyn ja talven aikana lukuisan määrän peruspipoja ja kaulureita. Osa onnistui aika hyvin, osa vähemmän hyvin, mutta tulipa harjoiteltua.

Tänä syksynä halusin sitten kokeilla ja opetella jotain uutta.
Näin Novitan lehdessä hauskan näköistä sik-sak-kuviota, jota oli käytetty pipossa, villasukissa ja lapasissa/kynsikkäissä. Sik-sak-kuvio syntyy alussa kerrotun ohjeen mukaisesti. Ei kuulostanut kovin vaikealta, joten päätin yrittää.

Mallineuleiden värit olivat nekin mieleiset, joten hankin saman väriset langat omiin asusteisiinkin eli Novitan vaaleanpunasävyistä Raita-lankaa ja tummanharmaata yksiväristä 7-veljestä.



Ensin neuloin pipon. Loppujen lopuksi se onnistui yllättävän hyvin, vaikka haasteita riitti. Ohjeen mukaisesti pipo kudotaan sukkapuikoilla. Jokaisella puikolla on viimeinen silmukka mallineuleen mukaisesti langankierto. Minun oli aloittelijana todella vaikeata saada langankiertosilmukka pysymään puikoilla. Silmukka putosi huomaamattani ja kuvio meni sitten väärin ja jouduin purkamaan neulosta useaan kertaan. Loppujen lopuksi vaihdoin kutimen pyöröpuikoille ja sitten homma alkoi sujua paremmin.





Pipon jälkeen neuloin villasukan ohjetta käyttäen lyhyet säärystimet. Niiden kutominen onnistui sukkapuikkoillakin, sillä silmukkamäärä per puikko oli huomattavasti pienempi.











Pipo tarvitsi tietenkin seuraksi kaulaliinan, joten sekin oli tehtävä. Parimetrisen kaulaliinan neuloin suurimmaksi osaksi yksiväriseksi käyttäen helmineuletta. Ainoastaan kaulaliinan molemmat päät kudoin sik-sak-neuletta. Käytän liinaa suurimmaksi osaksi kiedottuna kaulan ympäri kokonaan ja neulos jää hupun alle eikä kuvio näy.























Lehdessä oli ohjeet myös lapasten ja kynsikkäiden tekoon. Niitä en alunperin aikonut tehdä, mutta kun eilen koekäytin uudet asusteeni, totesin, että jotain puuttuu. Aloitinkin kynsikkäiden kutomisen heti illalla tv:tä katsellessa. Huh - saapa nähdä, miten peukalokiila onnistuu.

Jos haluat nähdä, miltä neulomukset näyttävät takin kanssa, käy vilkaisemassa kuvia Style and Jewels -blogissani täällä KLIK.


PS. Tällainen silmukkastoppari on tosi kätevä. Silmukat eivät putoile puikoilta keskeneräistä kudinta säilyttäessä.



Hyvää viikon jatkoa!


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Uppomunia ja pekonia

Syödäänkö teillä viikonloppuisin ns. parempi aamiainen? Meillä monesti viikonloppuisinkin mennään kahvi-leipä-jugurtti -linjalla. En nimittäin ole itse mikään aamiaisihminen, arkisin monesti juon vain kahvin, jonka lisäksi jugurtin, smoothien tms. Välillä on kuitenkin viikonloppuisin mukava syödä muutakin. 

En ole vähään aikaan paistanut munia ja pekonia, joten niitä olin varannut aamiaiseksi täksi viikonlopuksi. Ja hieman tavallisesta poiketen tarjosin kananmunat uppomunina.

Koska olin tehnyt uppomunia vain kerran aikaisemmin, valmistus ei sujunut vielä ihan rutiinilla. Tämän vuoksi päätin paistaa pekonit uunissa, jolloin pystyin keskittymään kokonaan kananmunien kanssa säheltämiseen.

Puuhis asetteli pekonisiivut uunipellille, jonka jälkeen laitoin ne kylmään uuniin ja säädin lämpötilan 225 asteeseen.










Valmistin munat yksitellen, sillä aloittelijana minun oli siten helpompi hallita keittäminen. Lisäsin munat etikalla maustettuun (etikka pitää munat kasassa, ei suolaa keitinveteen), vain hieman poreilevan kiehuvaan veteen, johon olin kauhalla pyöräyttänyt kunnon pyörteen. Ensimmäinen munista onnistui täydellisesti, mutta muihin tuli valkuaisroippeita, jotka sain hyvin piilotettu kuvaa varten :). Omasta mielestä toimin ihan samalla tavoin jokaisen munan kohdalla, mutta jotain tein eritavalla, kun riekaleita syntyi.




 Keitin munia noin neljä minuuttia, jolloin niiden valkuainen ehti kypsyä, mutta keltuinen jäi sopivan löysäksi.

 Munien valmistuksen aikana pekonit paistuivat uunissa itsekseen, ilman käryä. Paistoaika oli n. 15-20 minuttia, jonka jälkeen ne olivat sopivan rapsakoita meidän makuun.



Munien ja pekonin lisäksi lautaselle vielä minitomaatteja ja herkullinen aamiainen oli valmis!
 
 Hyvää sunnuntain jatkoa!






torstai 12. joulukuuta 2013

Joulukortteja osa 2

I did it!! Joulukortit tehty ja postitettu! 
Pari iltaa korttien näpertelyyn ja osoitteiden kirjoittamiseen meni, 
mutta sain kuin sainkin ne valmiiksi ajoissa.


Askartelin kolmenlaisia kortteja, joihin käytin sekä punaisia että hopeanvärisiä korttipohjia. 




 Kaikista helpoimmat - ja nopeimmat - askarrella olivat nämä "koristenauhakortit". 
Liimasin korttipohjaan 3-4 cm leveän kauniin sifonkinauhan ja 
solmin sen keskelle kapeamman nauhan. 
Lisäsin joulutervehdyksen valmistarrateksteillä 
ja muuta ei kortti koristeeksi kaivannutkaan.







 Näihin kortteihin käytin lumihiutalenauhaa, jossa on teippi valmiina. Lisäksi liimasin ruusukkeen, jonka tein parista sifonkikukkasta ja pyöreästä palasta samaa koristenauhaa, jota käytin ylläolevassa hopean värisessä kortissa.

















Kortin iso pitsisydän on oikeastaan paperinen kahvikupin alunen. Sen päälle liimasin mm. vanhahtavan joulukuvan, höyhenen, pieniä metallisia enkeleitä ym. 
Punaisia korttipohjia en käyttänyt tähän malliin.










Viime vuonna ostin kirpparilta suomalaisia joululaulujen sanat ja nuotit sisältävän kirjan,
josta käytin nuotteja kortteihin. 
Jäljellä oli vielä muutama laulu, joten hyödynsin ne kortteihin myös tänä vuonna. 





Liimasin hieman korttia pienemmän palan juuttikangasta punaiseen korttipohjaan. 
Sen päälle kiinnitin palan joululaulun nuotteja ja 
yläreunaan liimasin vielä roikkumaan puisen koristeen.



Kylläpä on itseensä tyytyväinen olo, varsinkin kun sain vietyä kortit postiin 
kerrankin jo päivää ennen viimeistä postituspäivää.


tiistai 10. joulukuuta 2013

Joulukortteja osa 1

Joko teillä on joulukortit ostettu tai tehty tai jopa postitettu?

Minulla on homma vasta alkutekijöissään! Joka vuosi päätän, että ostan tai teen kortit valmiiksi ja kirjoitan osoitteet niihin hyvissä ajoin etukäteen. Mutta aina sama juttu: pari-kolme päivää ennen viimeistä postituspäivää huomaan, että valmiista korteista ei ole tietoakaan. Näin tänäkin vuonna.

Materiaalia kortteihin olen sentään jo hankkinut lisää (osan jo kesällä!), mutta tässä tilanteessa olen tänään.

Korttipohjia ja kartonkia löytyy...


...kuten myös erivärisiä nauhoja...

...samoin korttipohjia, puukoristeita, helmiä...

...hileitä ja muuta kimaltelevaa

Mutta sitten enää pitäisi keksiä, mitä näistä saisi aikaiseksi. Innokkuutta löytyy enemmän kuin mielikuvitusta, mutta kunhan alkuun pääsee, niin eiköhän luovuuttakin löydy.

Tässä muutama esimerkki viimevuotisista askarteluistani, jospa saisitte kortti-ideoita omiin taiteiluihinne.












 Neulomista harrastaville ystävättärille tein kortit villalankaa hyödyntäen.





Muutamat ystävät saivat pipari-, glögi- tms. reseptin, joka löytyi lahjakäärön sisältä. 
Lisäksi askartelin muutaman joulukuusi- ja joululaulukortin.






Osaan korteista liimasin koivun tuohesta leikatun pienen sydämen.



Nyt ei auta muu kuin hihat heilumaan ja hommiin! Lopputuloksia esittelen päivän-kahden kuluttua.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Pikkupurtavaa ja Pulled porkia vieraille

Lauantaiksi olimme kutsuneet pitkästä aikaa vieraita ja olikin niin mukava viettää iltaa hyvien ystävien seurassa. Illan mittaan tuli läpikäytyä niin ilot ja surut, naurut ja itkut kuin asialliset ja vähemmän asialliset keskustelutkin.
Olin suunnitellut, että tällä kertaa tarjoan pikkupurtavan sijaan "oikean" ruuan. Suunnittelin menu'n siten, että pystyin valmistamaan tarjottavat mahdollisimman pitkälti jo etukäteen ja illan mittaan vain nostella tarjottavat pöytään. 

Alkajaisiksi nautimme kuulumisten ja kuohuvan juoman seurana pieniä ”suupaloja”, jotka toimivat alkuruuan korvikkeena. 

Appenzeller-juuston/viinirypäle -yhdistelmän lisäksi tarjosin:

 katkarapu-majoneesi leipäsiä


kylmäsavulohituorejuustolla ja kylmäsavulohella päällystettyjä suupaloja
sekä

savuporon makuisia ruissipsejä, joiden päälle sipaisin savuporotuorejuustoa sekä palan paprikaa.







 

Olin jo aikaisemmin syksyllä kokeillut Pulled porkin eli revityn possun valmistusta. Päädyin tarjoamaan sitä myös illan vieraille, ja osoittautui, että ystävämme eivät olleetkaan vielä maistaneet tätä trendiruuaksi noussutta slow foodia.
Tässä vaiheessa iltaa unohdin täysin valokuvaamisen, mutta nämä pulled pork -kuvat otin edellisellä valmistuskerralla. Ja täytyy myöntää, että pulled pork ei ole esteettisesti kaikista kuvauksellisinta ruokaa.


Marinoin possua (kassleria) noin vuorokauden ajan, jonka jälkeen annoin sen hautua suuressa valurautapadassa miedolla lämmöllä yön yli. Käytin marinointikastikkeen paistoliemenä.





Ohjeiden mukaan paistin sisälämpötilan tulee olla vähintään 93 astetta.
Minä annoin lihan muhia vieläkin kypsemmäksi ja kun otin sen pois uunista, lämpötila oli noin 95 astetta.
Liha oli niin mureaa ja mehevää, että sen pillkomiseen riitti pari haarukkaa.


 Ennen ruokailua lämmitin revityn possun ja kostukkeena käytin marinointi-/paistinlientä.



 Possun kanssa söimme uuniperunaa, grillattuja maissintähkiä (jotka olin leikannut n. 1 cm:n paksuisiksi siivuiksi sekä tietysti coleslow-salaattia ja bbq-kastiketta.





Jälkiruuaksi nautimme kahvin kera vadelma-mustikkajuustokakkua, josta ei myöskään ole kuvaa :).

Ilta oli onnistunut ja olen erittäin tyytyväinen, kun keittiössä vietettävä aikani jäi lyhyeksi ja pystyin keskittymään ystävien seuraan. Aion jatkossakin suosia ruokia, joiden pääasiallisen valmistuksen voin hoitaa edeltä käsin.

Joko teillä on kokeiltu revittyä possua? Suosittelen!




tiistai 3. joulukuuta 2013

Joulun odotusta



Joulun fiilistelyyn pääsin jo pari viikkoa sitten, kun asensin ulkovaloja pihalle ja terassin kaiteeseen. Ensimmäisen adventin kunniaksi aloitin perjantaina tunnelmoinnin
jo sisätiloissakin.

Syksyn aikana olen käyttänyt tehostevärinä olohuoneessa violettia. Olen ollut tosi tyytyväinen tuohon väriin, mutta nyt oli mukava siirtyä jouluisempiin sävyihin. Aikaisempina vuosina sisustuksemme on ollut lähes poikkeuksetta joulun ajan hyvin punasävyinen; koristetyynyt, torkkupeitot, kynttilät ja jopa joulukuusen koristeet ovat olleet punaiset.  

Pikkuhiljaa olen kuitenkin lisännyt punaisen rinnalle yhä enemmän valkoista. Mielessä jopa käväisi, että tänä vuonna käyttäisin pelkästään valkoista tehosteväriä, mutta päädyin kuitenkin puna-valkoyhdistelmään. Taisin vähän innostua tyynyjen määrässä, mutta onpahan koiralla puuhaa, kun pudottelee niitä lattialle.



Kaikista jouluisimmat koristeet jätin vielä laittamatta, niiden aika on sitten parin viikon kuluttua. Sen sijaan asensin jouluvaloja ja kynttelikköjä sinne tänne. 


 
Keittiön ja olohuoneen ikkunoiden väliin perinteiset kyntteliköt








 
Olohuoneen hyllylle lasimaljaan
valoja ja hopeisia koristeita.




Pikkupöydälle sohvan päätyyn myös kynttelikkö

Työhuoneen kulmaikkunoiden eteen ripustin metsästä löytyneen kauniin oksan. Sidoin sen kiinni verhotankoihin siimoilla, joten näyttää siltä, kuin se leijuisi ilmassa itsekseen. 










Valosarjan lisäksi lisäsin oksaan ainoastaan muutaman herkän kauniin koristeen.




 Mukavaa joulun odotusta teillekin!