Betonilehtiä

Tällä viikolla innostuin tekemään betonilaattoja, joissa käytin raparperilehtiä muottina. Viimeksi – ja ensimmäisen kerran – kokeilin betonivalua toissa kesänä. Ensin tein pari pienehköä raparperikulhoa ja kun ne onnistuivat hyvin, kokeilin sitten laattojen valmistusta.

Mökillä rappusten edessä oli läntti, joka oli lähes aina enemmän tai vähemmän kostea. Ilmeisesti siinä oli pieni syvänne ja kun paikka on varjossa, saviperäinen maa ei oikein kunnolla päässyt kuivumaan. Tähän 1,5 m x 1,5 m alueelle valoin betoniset raparperilehdet. 

Ensimmäinen kuva on otettu heti kun ”istutin” lehdet paikoilleen, jälkimmäisen kuvan otin eilen. Lehtien ympärille istutin sammalta, joka kiinnittyi ajan myötä kivasti paikoilleen ja ruohokin on alkanut kasvaa hiekan läpi laattojen väleihin. Laatat ovat kestäneet hyvin myös kahden talven pakkaset, jopa kaikista suurin lehdistä (pari vihreää pistettä ovat koivunlehtiä, joten ne antavat osviittaa betonilehtien koosta).

Vastaavanlainen kostea alue on laiturilta tullessa, joten siihen päätin tehdä myös samanlaisen lehtilaatoituksen. Tässä kuvailua tämänkertaisesta valamisesta. Mukana  touhussa olivat Puuhis sekä isäni, joiden avun otin kiitollisena vastaan.

Lehdet valetaan hiekan päälle ja jotta hiekat pysyvät jotakuinkin kasassa myöhempääkin käyttöä varten eivätkä leviäisi pikku hiljaa ympäriinsä, rakensin kehikon hiekkakasaa varten. Tai no, sain Puuhikselta naulausapua lankkujen yhteen kiinnittämiseen.

Sitten pääsinkin varsinaiseen hommaan. Tasoitin hiekan ja koska raparperin lehdissä oli paljon pieniä reikiä, joista hiekka olisi tullut läpi, levitin hiekan päälle ohuen muovin.

Sen jälkeen asettelin lehdet alustalle ruotipuolet ylöspäin. Suurissa lehdissä lehtiranka on paksu ja se jättää betoniin syvän uran. Jotta betonilehti ei halkea käytössä uran kohdalta, ohensin lehtiruotia hieman terävän veitsen avulla. Lopuksi sivelin lehdet kevyesti ruokaöljyllä. 

.

Käytin laattoihin hienobetonia (S30), mutta ne onnistuvat myös karkeammasta kuivabetonista joskin tällöin pinnasta tulee karkeampi. Puuhis toimi betonimyllärinä ja sekoitti laastin tasaiseksi massaksi. Isäni antoi ohjeita sopivasta veden ja betonin sekoitussuhteesta.

Levitin noin parin sentin paksuisen kerroksen laastia lehtien päälle. Jotta valmiit laatat ovat kestävämpiä, käytin betonilehtien vahvistamiseksi metalliverkkoa. Katiska- tai kanaverkko sopivat tähän tarkoitukseen mainiosti, mutta kun satuin löytämään varastosta pienen palan hieman vahvempaa verkkoa, käytin sitä suurimpiin lehtiin. Muihin käytin katiskaverkkoa, joka on pienempireikäistä kuin kanaverkko. Leikkasin verkosta lehden päälle sopivan kokoisen palan ja painoin sen kiinni märkään betoniin. Sen jälkeen lisäsin vielä kerroksen laastia ja tasoitin pinnan.

Betonilehtien täytyy kuivua rauhassa muutaman päivän ajan. Ne eivät kuitenkaan saa kuivua liian nopeasti, sillä muuten betonista ei tule kestävää. Kuivumisen hidastamiseksi levitin laattojen päälle muovin, mutta taisin vähän möhliä: poistin muovin seuraavana päivänä, kun kävin katsomassa, miltä valutyöt näyttivät. Muistin levittää sen uudelleen vasta monen tunnin kuluttua. Vaikka valupaikka on puiden siimeksessä eikä suora auringonpaiste osu kohdalle, laatat taisivat kuivahtaa liian nopeasti. Parissa lehdessä on pieniä murtumia reunoilla, mutta toivottavasti laatat pysyvät ehjinä muuten. Kastelen lehtiä pari kertaa päivässä ja yritän malttaa mieleni enkä vielä nosta niitä pois valualueelta.

Nyt antaa betonilehtien kuivua rauhassa ja niiden "kohtalosta" kerron jatkossa.  

Mukavaa sunnuntain jatkoa!