Kyllä syttyy!

Monet monituiset kerrat olen nähnyt esim. käsityömessuilla tai –tapahtumissa myytävän kauniita sytykeruusukkeita. En ole kuitenkaan tullut ostaneeksi niitä, joten sytykkeiden kokeileminen käytännössä on jäänyt väliin.

Toukokuussa pääsin kuitenkin vihdoin testaamaan sytykeruusujen toimivuutta, kun ystäväni oli saanut niitä ison kasan naapuriltaan ja minä puolestani sain häneltä niistä muutaman testikappaleeksi.  Puusaunan uunin sytyttäminen onnistui oikein näppärästi, joten siitä innostuneena minäkin päätin kokeilla sytykkeiden valmistamista. 

Homma lähti liikkeelle ruusuaihioiden tekemisestä. Ensin revin munakennojen kupit erikseen ja taivutin kupin reunoja hieman ulospäin. Näin sain tehtyä ruusun ulkokuoren. Seuraavaksi revin kannesta noin 1,5 sentin levyisiä suikaleita. Käärin yhden suikaleen rullalle ja pyöritin sitä hieman kämmenten välissä pehmittääkseni rullaa. Laitoin rullan kupin sisään, se sai hieman avautua luonnollisemman vaikutelman saamiseksi. Yleensä lisäsin vielä ylimääräisiä pienempiä irtoterälehtiä, jotta ruusukkeesta tuli tiiviimpi. Huomasin myös, että kun terälehtiä on kupin sisällä paljon, ne pysyvät paikoillaan, vaikka ruusukkeen kääntää dipatessa ylösalaisin.

Ensimmäiset tekeleet eivät olleet ihan nappisuoritus, mutta pikkuhiljaa taidot ruusuaihioiden kokoamiseen kehittyivät kummasti.

Kun ruusuja oli valmiina isohko kasa, olikin vuorossa niiden kastaminen sulaan steariiniin. Ensimmäiseen kokeiluerään käytin kaupasta ostettua valmista steariinimassaa, jonka sulatin vesihauteessa. 

Kun steariini on täysin sulanut, nostin kattilan pois liedeltä. Steariini pysyy notkeana yllättävän pitkään ja kun tarvittaessa sitä voi lämmittää uudelleen, turvallisuussyistä dippaaminen on parempi tehdä työ- tai tiskipöydällä kuumen hellanlevyn sijaan.

Olin suojannut pöydän paksulla pahvilla ja leivinpaperilla, ja niiden päällä ruusujen upottaminen sulaan massaan sujui hyvin sotkematta pöytää. Dippaamiseen käytin apuna vanhoja pihtejä, mutta varsinkin kun steariini viileni hieman, kastaminen onnistui ilman niitäkin.

Valmismassan mukana tuli kolme erisävyistä värinappia, joista kokeilin punaista. Väri on oli suht kiva, tuollainen himmeän punainen. Tämä kuva on otettu, kun ruusu oli kasteltu kertaalleen.

Seuraavaksi kokeilin sytykeruusujen dippaamista kynttiläjämistä sulattamaani massaan. Olin kerännyt pitkin talvea talteen kynttilän pätkiä ja näin sain nekin hyötykäyttöön. Ikivanhan käytöstä poistetun kattilan pohjalle lorautin sentin-pari vettä ja lisäsin kynttilän jämät. Pintavärjättyjen kynttilöiden oma väri ei riittänyt kunnolla värjäämään steariinia kauniin täyteläiseksi, joten käytin lisäksi askarteluliikkeestä ostamiani pieniä värikuulia sävyn syventämiseksi.

Dipatut ruusukkeet asetin kuivumaan leivinpaperin päälle. Annoin ensimmäisen steariinikerroksen kuivahtaa hetken aikaa ja dippasin ruusut toistamiseen. Kaksi-kolme steariinikerrosta riitti mainiosti kauniin värin saamiseksi ja huomasin, että se oli riittävä myös sytyttämisen kannalta.

Kokeilin myös terälehtien "liimaamista" sulalla steariinilla ennen dippaamista, mutta se hidasti puuhaa ja kun ruusut pysyivät dipatessa kasassa muutenkin, luovuin tästä ylimääräisestä vaiheesta.

Tein sytykeruusuja punaisesta, keltaisesta sekä valkoisesta väriaineesta, jotka lisäsin valkoisten kynttiläjämien joukkoon. Lopputulokset olivat mielestäni aika onnistuneet. Edelleen opettelen värin sopivaa annostelua, mutta jo tällaisenaan olen kehdannut viedä ruusuja kesätuliaisena jo useaan kyläilypaikkaan tai antaa muuten vain lähipiirille kokeiltavaksi.

Eri kokoiset ja muotoiset hedelmä- tai vihannesrasiat ovat oiva pohja ruusukkepaketeille ja sellofaaniin kiedottuna niistä saa kauniin tuliaisen.

Kokeilin dippaamista myös lehtikäpyihin.  Kauniita niistä tuli, mutta en ole vielä kokeillut käytännössä sytytystehoa. Käpyjä ei suositella käytettävän esim. grilleissä, sillä palaessaan ne tuottavat haitallisia PAH-yhdisteitä. Mutta eiköhän parilla pienellä kävyllä uskalla saunan sytyttää.

Lopuksi vielä muutama huomio:

Mielestäni ruusuista tuli luonnollisemman näköisiä paperin repimisellä, joten en käyttänyt saksia ollenkaan. 

Mitä viileämpää sula steariinimassa on, sitä paksumpi kerros jää ruusukkeiden pintaan. Kokeilemalla löytyy sopiva määrä dippauskerroksia.

Munankennoissa on eroja, vaikka päälle päin näyttävätkin samanlaisilta: osa on sitkeää, vaikeasti revittävää paperimassaa, osa taas hyvinkin haurasta. Kennon materiaali vaikuttaa myös lopulliseen värisävyyn eli värin tarttumiseen.

Kennojen tekstipainatukset jäävät paremmin piiloon ruusua muotoillessa, kun ne jättää rullan ulkopinnalle. Kennoihin liimatut tuote-etiketit poistin, sillä kiiltävään paperipintaan steariini ei tartu kunnolla.

Seuraavaksi aion kokeilla ruusujen tekemistä käyttäen värillisiä munakennoja. Toinen kokeilu koskee steariinimassaa: aion testata, minkälaisen lopputuloksen saan aikaan kastamalla ruusukkeet sulaan ulkotulien steariiniin.

Oletteko te käyttäneet takan tai uunin sytyttämiseen sytykeruusuja? Tai oletteko tehneet niitä itse?