Raclettea meidän perheen tapaan

Meillä on niin, että jotkut ruuat ovat hyvinkin sidottuja tiettyyn vuodenaikaan. Vaikka grilli seisoo terassilla helposti käytettävissä, meillä (kuten varmaan useimmilla) grilliruoka on nimenomaan kesäajan herkkua. Ja vaikka tietyt grillilisukkeet olisivat mainiosti toteutettavissa myös uunissa, niitä ei tule siellä tehtyä.

Ns. talviruokia meillä ovat mm. liha- ja juustofonduet sekä raclette. Niiden kausi alkaa lokakuun lopussa tai marraskuussa ja viimeisen kerran talvikauden herkkuja maistellaan yleensä maaliskuussa. Niinpä eilen päätimmekin valmistaa kenties tämän talven viimeisen kerran raclettea.

Perheellämme on hieman erilainen tapa nauttia raclettesta. Perinteisen (uuni)perunan, herkkusienten, hillosipuiden ym. sijaan jokainen valmistaa lisukkeista "lämpimiä voileipiä". Tapa alkoi vuosia sitten, kun tyttärillemme eivät tradiotionaaliset tarjoiltavat maistuneet ja niiden tilalle piti keksiä jotain muuta.
Lapset oppivat jo nuorina itse paistamaan raclettepannun levyllä haluamansa lisukkeet ja kokoamaan ne leipäsiivun päälle sulatetun juuston kera.

Eilen olimme valinneet lisukkeiksi kukkakaalia, porkkanaa ja ruusukaalia esikeitettyinä, paprikaa, persikkaa sekä hunaja-yrttimarinoituja valkosipulin kynsiä. Näiden lisäksi tarjolla oli pekonia sekä paperinohuiksi siivuiksi leikattua naudan ulkofileetä. Juustoina olivat raclette- sekä tuhkaraitajuustoa ja savuraclettea.
Joskus käytän leivän korvikkeena ohueksi siivuksi leikattua kesäkurpitsaa, mutta eilen kokosimme herkut täysjyväpaahtoleivälle. Vihannekset maistuivat tosin parhailta sellaisenaan paksulla juustokuorrutuksella.

Viiniksi Puuhis oli valinnut takuuvarman Hewitsonin Miss Harryn, jonka pehmeän täyteteläinen maku sopi hienosti racletten seuraksi.

Aurinkoista sunnuntaita!

Lauantaina ohjelmassa Kädentaitomessut ja sushin tekoa

Launtaina oli mukava pistäytyä Wanhan Sataman Kädentaitomessuilla. Siellä on aina niin paljon katseltavaa ja ihasteltavaa, että aikaa saisi kulumaan vaikka kuinka paljon. Tällä kertaa kuitenkin oli tyydyttävä parin tunnin pikaiseen kiertelyyn.
Monia ihania tuotteita ja näppäriä ideoita oli roppakaupalla ja suurin osa tarjonnasta jäi kuvaamatta. Keskityin niin katseluun ja ihasteluun, että en muistanut ottaa kuvia. Muutaman esimerkin näytteilleasettajista kuitenkin sain tallennettua.

Näitä Emma's & Mama's verkkokaupan tuotteita voisi hankkia niin itselle kuin lahjaksikin. Esim. pitsikannellisessa purkissa olisi mukava antaa vaikkapa itse tehtyä hilloa.

Osastoja kierrellessä tulee aina itsellekin mieliteko käsillä tekemiseen. Helmien ja korukivien myyjiä pystyn harvoin ohittamaan sortumatta ostoksiin, nytkin hankin muutaman nauhan.
Omakorun helmi- ja kivivalikoima on huikean laaja.

Tuulia design myy valmistuotteiden lisäksi materiaaleja ja tarvikepaketteja harrastajille.
Näidenkin tekoa olisi ihana kokeilla joku kerta.

Eipä ole tullut mieleen, että vanhoista kakkukuvuista ja kattiloista saisi näin kekseliäästi lamppuja.

Messujen jälkeen olikin kiiruhdettava kotiin, sillä illan ohjelmaan kuului vielä paljon puuhaa. Ensiksi piti tehdä mansikkajuustokakku tekeytymään sunnuntaiksi, jolloin lapsemme eli aikuisemme olivat tulossa syömään.  Kakkuja tuli lopulta yksi ja vähän päälle, sillä tyttärelle tein oman minikakun gluteenittomana.

Kakun leipomisen jälkeen keittiöhommat jatkuivat sushin teolla. Vaikka pidämme sushista paljonkin, emme ole vielä kertaakaan valmistaneet niitä itse. Nyt oli aika opetella tämäkin taito.
 Maki-rullat olisi voinut kääriä vähän tiukemmiksi, mutta maultaan ne kuten nigiritkin olivat herkullisia.

Mukavaa alkuviikkoa!

Varaslähtö parsakauteen ja muuta herkuttelua

Vaikka blinikausi on parhaimmillaan, me otimme sunnuntaina varaslähdön parsakauteen. Valmistin alkuruuaksi vihreää parsaa parmankinkulla ja parmesaanilla.




Kuorin parsojen varret ja katkaisin puisevan kantapalan pois. Keitin parsat juuri ja juuri kypsäksi (n. 5 min) suolalla maustetussa vedessä, jonka jälkeen valutin ne. Kiedoin parin parsan ympärille parmankinkkusiivun, niin että päät jäivät näkyviin.
















Ladoin parsaniput vieri viereen vuokaan ja ripottelin päälle runsaasti parmesaania. Kuorrutin parsat 200 asteisessa uunissa reilun 10 min ajan.

Lisukkeena tarjosin hollandaisekastiketta. Ruokaviiniksi Puuhis oli valinnut tiistaina wine tastingissä maistelemamme valkoviinin Torresin Viña Esmeraldan. Monikäyttöisenä viininä se sopikin mainiosti myös parsojen seuraksi.

Edellisenä päivänä  kaupunkikäynnin päätteeksi päädyimme Puuhiksen kanssa syömään tuttuun paikaan Piccolo Mondoon, jossa kävimme edellisen kerran marraskuussa. Paikka tuntuu olevan hyvinkin suosittu, ruokailijat vaihtuivat tiiviiseen tahtiin ja ravintola oli lähes täynnä. Onneksi saimme pöydän, vaikka varausta emme olleetkaan tehneet etukäteen.

Alkujuomaksi tarjoilija suositteli dubonnet-vermutti-cointreau –miksausta. Melko makea juoma oli oikein hyvänmakuinen.

Tarkoituksenamme ei ollut ottaa alkuruokia, mutta listan etana-annosta emme voineet vastustaa.

Tryffeli-valkosipulivoilla ja parmesanjuustolla gratinoidut etanat olivatkin aivan erinomaisia. Näitä täytyy opetella tekemään itsekin, joten hankintalistalle kirjattiin etanapannut.

Pääruuaksi valitsin canneloneja ja Puuhis otti risoton. Edellisellä käyntikerralla söimme samat annokset, mutta päinvastoin. Ja täytyy myöntää, että annoskateus iski. Puuhiksen Risotto di mare oli aivan yhtä herkullista kuin minun annokseni edellisellä käyntikerrallammekin. Minun cannelonini olivat ihan hyviä, mutta annos oli kuivahko. Tempranillo- ja cabernet sauvignon -rypäleyhdistelmän viini ei aivan ole meidän makuumme, mutta valitsemamme viini Altozano maistui ruuan kera. Kaiken kaikkiaan miellyttävä käynti jälleen kerran.

Makoisaa viikon alkua!

Mustikka-vadelmajuustokakku

Lauantaina istuimme iltaa meillä neljän kaverini kanssa, joiden kanssa ystävystyimme jo lukioaikoina. Välillä kunkin elämä vei omille teilleen emmekä tavanneet moneen vuoteen, mutta nyt olemme kokoontuneet säännöllisesti viettämään iltaa yhdessä.

Illan emäntänä minulle lankesi tarjottavan ruuan suunnittelu ja valmistus.
Pääruokavalintani oli helppo: valmistin jälleen kerran pulled porkia (se on maukasta, helppoa ja harva on sitä vielä syönyt). Jälkiruokaa mietinkin sitten vähän enemmän. Vaikka tykkään laittaa ruokaa, en ole mikään leipojatyyppi ja jälkiruokiakin mieluummin syön kuin teen. Pidän tosi paljon juustokakuista ja syksyllä päätin opetella niiden valmistamisen. Olin jo pari kertaa kokeillut mustikka-vadelmakakun tekemistä ja kun ne olivat onnistuneet ihan hyvin, päätin tarjota sitä jälkiruuaksi kavereillenikin. Pakastimessa on vielä runsaasti itsepoimittuja viime kesän vadelmia, joten niitä on hyvä käyttää juustokakkuun, jota ei kuumenneta.

Kakun tein jo perjantaina hyytymään jääkaappiin ja lauantaina lisäsin vain marjat ja kiilteen kakun pinnalle.

Tässä ohje, jonka mukaan tein kakun. Käytin täytteeseen vain 7 liivatetta, ja täyte jäi hieman liian löysäksi (kuten kuvasta näkee), joten nostin ohjeeseen liivatteen määrän 8:aan.


Pohja
14 kpl Digestive-keksejä
75 g juoksevaa tai sulatettua margariinia/voita

Täyte
3-4 dl mustikoita ja vadelmia
1 prk maustamatonta rahkaa
1 prk mustikka-vadelmarahkaa
1 prk maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
1 - 1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
8 kpl liivatelehtiä
(2 rkl sitruunamehua)

Pinnalle
2 dl mehua, esim. sekamehua
2 kpl liivatelehtiä
mustikoita ja vadelmia

Kiinnitä irtopohjavuoan pohjan ja reunan väliin leivinpaperi ja leikkaa ylimääräinen paperi pois. 

Pohja: Hienonna keksit esim. monitoimikoneessa ja sekoita joukkoon voisula. Taputtele seos vuoan pohjalle. 

Täyte: Jos käytät pakastemarjoja, anna niiden sulaa hetken aikaa ja halutessasi soseuta niitä hieman, lisää joukkoon sokeri ja vaniljasokeri.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 5- 10 minuutiksi. Vaahdota sillä aikaa kerma ja sekoita toisessa astiassa rahkat, tuorejuusto ja marjat.

Purista liivatteista vesi pois ja liuota ne kiehuvan kuumaan veteen tai sitruunamehuun, mutta älä keitä. 

Lisää liivate ohuena nauhana rahka-tuorejuustoseokseen samalla sekoittaen koko ajan. Lisää joukkoon viimeisenä kermavaahto varovasti käännellen.

Kaada täyte vuokaan ja tasoita pinta. Peitä vuoka foliolla ja anna hyytyä jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään.

Kiille: Lisää hyytyneen kakun päälle mustikoita ja vadelmia. Liota liivatteita jälleen kylmässä vedessä 5-10 min. Kuumenna mehu kattilassa ja liuota hyvin puristetut liivatteet mehuun. Anna jäähtyä muutama minuutti ja kaada seos varovasti kakun päälle. Hyydytä jääkaapissa vähintään 3-4 tuntia ennen tarjoilua. Irrota vuoan reunus ja laita tarjolle.

Aiemmin arastelin ihan turhaan liivatteen käyttöä, kuten kuulemma moni muukin. Ihan helppoa se on, joten rohkeasti kokeilemaan!

Lasitöitä

Onko teistä kukaan kokeillut lasitöiden tekoa?
Minä osallistuin ensimmäisen kerran vuosi sitten kurssille, jossa valmistettiin koriste-esineitä ja riipuksia lasinsulatustekniikalla. Syksyn kurssille en valitettavasti päässyt, mutta onneksi tammikuun alussa mahduin taas ryhmään mukaan.

Ennen viime vuoden kurssia minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta minkäänlaisista lasitöistä tai lasin käsittelystä, joten harjoittelu alkoi alkeista eli lasinleikkauksen opettelulla. Koska helpointa on tehdä suoria leikkausviivoja, lähes kaikki tekemäni koristeet ja riipukset ovat kulmikkaita.


Tammikuun ensimmäisellä kurssikerralla verryttelin lasinleikkaustaitojani ja valmistin peilin kehykset, johon käytin pitkiä suorakaiteen muotoisia paloja.
Lasitöihin käytetään yleensä 2-4 kerrosta 1-3 mm paksuisia lasikappaleita. Peilinkehyksissä alempi kerros on valkoista yksiväristä lasia ja sen päällä kirkas lasi mustin koristein. Ihan kivat niistä tuli paitsi, että unohdin laittaa ripustuskoukun lasikerrosten väliin. Se täytyy nyt sitten liimata kehykseen jälkikäteen.

Lasityöt poltetaan erittäin korkeassa lämpötilassa sulatusuunissa ja koska erityyppisillä laseilla on erilaiset sulamislämpötilat (esim. ikkunalasi vaatii kovemman lämpötilan kuin sulatuslasi), on kaikkien osallistujien käytettävä samanmerkkistä lasia töissään. Meidän kurssillamme lasityöt tehdään Bullseye-sulatuslasista, jonka valikoimissa on lukuisia värivaihtoehtoja ja lisäksi värejä on saatavilla läpikuultavista peittäviin sävyihin.

Lasi on monipuolinen ja yllätyksellinen materiaali ja koskaan ei tiedä, miten se käyttäytyy sulaessaan usean sadan asteen kuumuudessa. Joskus esineet eivät sula kunnolla ensimmäisellä polttokerralla ja ne pitää polttaa uudelleen, joskus taas värit sekoittuvat odottamattomalla tavalla. Lasitöistä voi sanoa, että jokainen koru tai koriste-esine on todellakin yksilöllinen kappale.

Myös värit tuovat välillä yllätyksiä: vaaleanpunaiseksi luulemani väri olikin sulatuksen jälkeen viininpunainen ja oranssinkeltainen lasi muuttui sulatusuunissa kauniin punaiseksi (kaikki kuvien punaiset työt on tehty tästä lasista).

Vaikka olen pääasiassa tehnyt neliön tai suorakaiteen muotoisia koriste-esineitä, niihin on saanut vaihtelua värivaihtoehtojen lisäksi myös erilaisilla koristeilla. Tein mm. ikkunariipuksia, joihin käytin hopea- ja kultavärillä maalattuja puiden ja pensaiden lehtiä. Maalatut lehdet näyttävät sulaneen lasin sisällä kauniilta.

Nämä kuvat ovat esimerkkejä viime kurssin aikaansaannoksistani. Esittelen tämän kevään tuotoksiani sitä mukaa, kun niitä valmistuu.

Bliniherkuttelua

Kullanruskeat, voissa rapeareunaiseksi paistetut blinit ovat talvikauden ihana herkku, jota tulee nautittua aivan liian harvoin. Tammikuun viikonloput ovat olleet tohinaa täynnä, joten blinikauden korkkaus venähti tänä vuonna tammikuun viimeiseen päivään.

Blinit teen aina samalla, hyväksi koetulla reseptillä, jonka bongasin jo vuonna 1991 iltapäivälehdestä. Muita bliniohjeita en ole kokeillutkaan, mutta mitäpä sitä hyvää ohjetta vaihtamaan. Lehtileike on pysynyt tallessa vuodesta toiseen keittokirjan välissä, mutta harkitsen siirtyväni nykyaikaan ja skannata ohjeen talteen.

Taikinan laitoin kohoamaan jo aamulla ja se saikin sitten muhia huoneenlämmössä koko päivän.

Illansuussa valmistin taikinan loppuun asti ja paistoin blinit kahdella valurautaisella blinipannulla.

Meillä on perinteisesti blinien lisukkeina tarjolla muikunmätiä, smetanaa, maustekurkku- ja sipulisilppua sekä mustapippuria.

Suussasulavat blinit  (minun pannuilla taikina-annoksesta tulee 10-11 bliniä, pannun läpimitta n. 13 cm)

20 g hiivaa
5 dl maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
2 dl tattarijauhoja
-------
0,5 tl suolaa (alkuperäisessä ohjeessa 1 tl, mutta blineistä tulee aivan liian suolaisia)
2 munaa
1 dl piimää
paistamiseen voita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Lisää joukkoon hiiva pieninä muruina ja liota hyvin. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Peitä kulho ja anna taikinan kohota huoneenlämmössä ainakin 6 tuntia, mieluiten seuraavaan päivään.
Lisää taikinaan suola sekä keltuaiset piimään sekoitettuna. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää ne taikinaan todella varovasti, ettei kuohkeus kärsi.
Paista blinit mieluiten valurautapannussa ja käytä paistamiseen voita. Pannun on oltava riittävän kuuma, jotta ohukas saa rapean ruskean ja kuviollisen pinnan.

Annoksesta riitti pakastettavaksi monta ohukaista, joten niistä saa vaikkapa maittavan alkupalan.

Reseptiä kannattaa kokeilla!


 .

Valmiit maalaushommat

Vihdoinkin sain pienimuotoisen kalustemaalausurakan päätökseen. Sarjapöydät, jakkara ym. tulivat kuntoon jo yli viikko sitten, mutta viimeisen maalikerroksen eteisen lipastoon ja peiliin vetäisin vasta eilen.

Sarjapöytien, jakkaroiden ja vitriinitaulujen kehysten lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Tässä ennen ja jälkeen kuvat jakkaroista ja kehyksistä.

Lipaston käsittelin puuvahalla. Minulla ei ole aiempaa kokemusta puuvahasta tai sen käytöstä ja lopputulos oli vähän erilainen kuin kuvittelin. Väri on valkoisempi, mitä kaupan mallikappaleen mukaan oletin sen olevan (sävy vanilja, joten ajattelin sen taittavan kellertävään) ja aineen koostumus oli juoksevampi kuin luulin eli vaikutti ulkonäköön. Purkin tekstit selkokielellä : "Jättää puunsyyt näkyviin" = käytännössä ei peitä kunnolla, siveltimen vedot jäävät näkyviin ja vanha pinta paistaa läpi. "Hienostunut vahattu lopputulos pienellä vaivalla" = kun maalaa kalusteen kolmeen kertaan lopputulos ei näytä pohjamaalilla maalatulta. Lipastosta tuli loppujen lopuksi kuitenkin hyvä.

Alunperin tarkoitukseni oli maalata puuvahalla lipaston lisäksi sen yläpuolella oleva peili mm. siksi, että niiden värisävyt olisivat samat. Loppujen lopuksi vahan väri ei juurikaan poikennut kalustemaalin sävystä, joten sivelin peilinkehykset normimaalilla, niistä tuli hyvät.

Sarjapöydistä olenkin laittanut jo aikaisemmin kuvat heti maalauksen jälkeen. Tässä vielä kuitenkin pari kuvaa niistä ihan "oikeassa elämässä". Näihin olen tosi tyytyväinen. Emme käytä olohuoneessa kattovaloa juuri koskaan vaan sytytämme vain jalka- ja pöytälamput. Uusi valkoinen maalipinta näyttää heijastavan pöytälampun valoa ihan eritavoin kuin entinen ruskea taso, melkein silmiä häikäisee :).

Kyllä on mukava, kun on perjantai. Viikon paras päivä, kun on koko ihana viikonloppu edessä.

Minä siirryn jälleen kerran keittiöpuuhiin. Arvatkaapa, mitä kulhossa kohoaa?

Aamulla tein taikinan kohoamaan, kuva antaa jo vähän vinkkejä tulevasta!

Blinitaikinahan se on keittiöpyyhkeen alla nousemassa. Kulhon alla lehtileikkeen (päivätty 26.1.1991) bliniohje, joka on lukuisat kerrat todettu mielettömän hyväksi. Blinin paistoon siis.

Maukasta viikonloppua jokaiselle!