Arki-illan superhelppo ja nopea broileri-nuudelikeitto

Viikonloppuisin on mukava panostaa ruuanlaittoon niin aikaa kuin vaivaakin. Maukkaan arkiruuan on sen sijaan oltava nopeasti ja vaivatta valmistuvaa ja terveellisyyttä unohtamatta. Broilerikeitto on yksi lempiruuistani arkisin. Pohjana keitoissani on aina broilerin lisäksi runsaasti kasviksia ja käytän sumeilematta pakastevihanneksia, joiden avulla helpotan ja nopeutan ruuan valmistumista. Mausteilla tuon ruokaan vaihtelua: välillä syömme kotoista, miedosti maustettua keittoa, toisinaan teen vaikkapa reippaasti maustetun aasialaisvaikutteisen keiton.

Tämä superhelppo broileri-nuudelikeitto on varmasti yksi nopeimmista valmistaa. Teen sitä joskus kotonakin, mutta varsinkin maalla käydessämme se on suosikkini. Siellä ei maustearsenaali ole niin laaja kuin kotona, joten kun lisään keittoon pakastevihannesten lisäksi pikanuudelipussin mausteet, maukkaaseen keittoon ei juuri muuta tarvitse.

Kun teen broilerista keittoa tai kastiketta, kypsennän yleensä broilerin keittämällä. Lihasta tulee pehmeää ja mehevää, lisäksi liemi saa broilerista makua. Liha tosin jää vaaleaksi, mutta se ei haittaa kastike- tai keittoruuissa.

3-4 hengelle

Valmistusaineet

1 rasia broilerin maustamattomia fileesuikaleita tai fileepihvejä
1 pss pikanuudeleita (Mama on suosikkini ja pieni pussikin riittää, tällä kertaa jumbopakkaus)
1-2 pss pakastevihanneksia
1-1,5 l vettä
(puolikas kanaliemikuutio tai loraus kanafondia, pippuria, currya)

Ohje

Murskaa nuudelit ennen pussin avaamista. Laita fileesuikaleet tai paloitellut fileepihvit kylmään veteen. Kiehauta vesi (ja jos haluat kirkkaan liemen, kuori pinnalle noussut vaahto), lisää kanaliemikuutio- tai fondi, pikanuudelipussissa olevat mausteet sekä currya.

Anna kiehua 10-15 min. broilerin palojen koosta riippuen ja lisää pakastevihannekset. Keitä kunnes vihannekset ovat pakkausten ohjeiden mukaan kypsiä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Lisää lopuksi keittoon murskattu nuudeli ja kiehauta.
Keitto on valmista tarjottavaksi.

Rieskat joululaatikoista

Meillä jää joka vuosi joululaatikoita yli, vaikka olen yrittänyt vähentää määriä. Nyt hyödynsin tähteet ja valmistin eilen niistä rieskoja. Tällä kertaa käytin porkkana- ja perunalaatikkoa (noin 2/5 osaa porkkanalaatikkoa ja 3/5 osaa perunalaatikkoa), mutta taikinaan käy mikä tahansa joululaatikko yksinään tai yhdistämällä eri laatikoita keskenään.

Ainekset

5 dl porkkana-, lanttu-, peruna- tai bataattilaatikkoa tai näiden yhdistelmää


1 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
1 dl maitoa
2 rkl margariinia
suolaa tarvittaessa
(juustoraastetta) 

Sekoita kulhossa kylmän laatikon joukkoon kaurahiutaleet ja jauhot. Lisää kananmuna, margariini, tarvittaessa hieman suolaa sekä maito ja sekoita tasaiseksi. Halutessasi voit sekoittaa joukkoon myös juustoraastetta.

Taputtele (jos taikina on löysää, nostele ja tasoita lusikalla) leivinpaperilla vuoratulle pellille pyöreitä, vajaan sentin paksuisia rieskoja ja pistele ne haarukalla.

Paista 250 asteessa noin 12 minuuttia tai kunnes rieskat ovat saaneet hieman väriä. Nauti lämpimänä voin kanssa.

Neljään viimeiseen rieskaan lisäsin juustoraastetta, joka antoi kivan lisäsäväyksen niin makuun kuin ulkonäköönkin.

Samettinen parsakeitto

Parsakausi jatkuu edelleen ja vaikka olen valmistanut tätä kevätherkkua jo lukuisat kerrat viime viikkojen aikana, makuun en ole vieläkään kyllästynyt. Useimmiten olen keittänyt parsat tai tarjonnut ne ilmakuivattuun kinkkuun käärittynä ja parmesaanilla kuorrutettuna herkkuna hollandaisekastikkeen kera. Vaihteeksi valmistin parsanipusta keiton. Ja vaikka tuntuu itsekehulta, niin pakko on myöntää, että soppa oli taivaallisen hyvää. Kevyesti vaahdotettu kerma tekee keitosta samettisen pehmeän.
Keiton lisukkeeseen sain vinkin Etiketti-lehden ohjeesta, mutta keitto on maittavaa ihan sellaisenaankin. Reseptin valkoviinin voit halutessasi korvata puolikkaan sitruunan mehulla.

Aineet keittoon

nippu (500 g) vihreää parsaa
2 salottisipulia
1 pieni valkosipulinkynsi
2 rkl voita
6 dl kasvislientä
2 dl kuohukermaa
1 dl valkoviiniä (tai puolikkaan sitruuna mehu)
0,5 tl sokeria
(suolaa)
mustapippuria


Lisukkeeseen

4 siivua ilmakuivattua kinkkua
40 g parmesaania
6 parsanuppua
ripaus suolaa

Ohje

Huuhtele parsat ja napsaise tai leikkaa parsan tyvestä puiseva pala pois. Kuori tangot ja pilko ne parin sentin mittaisiksi paloiksi. Jätä muutama nuppu koristeeksi.

Kuori sipulit sekä valkosipulinkynsi ja pilko ne hienoksi. Sulata kattilassa voi ja lisää sipulimurskat. Kuullota niitä hetki ja lisää parsapalat. Kuullota myös parsoja hetki, mutta varo, etteivät ne paahdu, muuten maku muuttuu tunkkaiseksi. Lisää kasvisliemi ja hauduta 10-15 minuuttia kunnes parsat ovat pehmeitä.

Valmista sillä aikaa lisuke. Raasta parmesaani lastuiksi ja levitä lastut pinnoitetulle paistinpannulle. Kuumenna sekoittamatta, kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä. Anna levyn jäätyä ja murustele se rapeiksi lastuiksi.

Suikaloi ilmakuivattu kinkku, paista nopeasti rapsakaksi ja anna jäähtyä. Halkaise parsanuput ja paahda ne pannulla. Voit lisätä päälle hieman suolaa.

Soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää valkoviini, ripaus sokeria sekä pari kierrosta mustapippuria myllystä. Vaahdota kerma kevyesti, kääntele varovasti keittoon ja kuumenna.

Tarjoa parmesaani- ja kinkkulastut sekä parsanuput erillisissä kipoissa tai koristele keittoannokset niillä valmiiksi. 

Seuraavaksi voisinkin kokeilla reseptiä valmistettuna luonnon omasta trendiherkusta, maitohorsman versoista.
 
Maukasta kevätviikkoa!

Nokkonen - pihapiirin superfood ja ohje nokkoslettuihin

Viime keväänä innostuin pihapiirin superfoodista nokkosesta. Rikkakasvi, jota olin pitänyt vain kiusallisena vaivana, alkoi näyttää silmissäni herkulliselta voimaruualta. Olinhan toki jo aiemmin kuullut ja lukenut sen terveysvaikutuksista, mutta yhtäkkiä pienet hennot versot herättivät halun kokeilla, olisivatko ne ollenkaan meikäläisen makuun.

Nokkosella on on erittäin hyvä ravintoarvo ja se sisältää erittäin paljon mm. piitä, rautaa ja A-, E-, K1-, B- ja C-vitamiinia, kalsiumia sekä pinaattiin verrattuna seitsenkertaisesti rautaa. Olen aina tykännyt pinaattiletuista, mutta nyt halusin kokeilla, maistuvatko nokkosletut yhtä maukkailta.
 
Kotona kaupungissa en kuitenkaan lähtenyt nokkosenpoimintareissulle, mutta maalla löytyi talon ympäristöstä lukuisia paikkoja, joista sitä oli turvallista kerätä. Ja eipä sitten muuta kuin korin kanssa takapihalle lettutaikinan lisuketta poimimaan.

Nokkonen pitää rehevästä maaperästä, jossa se kasvaa ja voi hyvin, mutta toisaalta kerää siitä itseensä nitraattia. Nitraatti puolestaan muuttuu elimistössä nitriiteiksi, joilla on liikaa saatuna haitallisia vaikutuksia. Tästä syystä nokkosta ei kannata kerätä talteen typpipitoisista maastoista kuten lantaloiden, tunkioiden tai kompostien läheisyydestä. Ryöppääminen ja kuivatus vähentävät nitraattipitoisuutta. Parin kolmen aurinkoisen päivän jälkeen nokkosen ravintoaineet ovat enimmillään ja toisaalta nitraatit vähimmillään, joten tuo onkin otollisin aika nokkosen poimimiseen.

Elämäni ensimmäiseen nokkoslettutaikinaan keräsin n. 1,5 l tuoreita pieniä lehtiä, jotka ryöppäsin nopeasti kiehuvassa vedessä. Ryöpättynä nokkosta oli noin puolitoista desiä, jonka lisäsin silputtuna puolen litran lettutaikinaan. Letuista tuli erittäin herkullisia, joten keräsin nokkosta niin pakkaseen kuin kuivattavaksikin.

Kuivuminen kävi näppärästi, kun levitin lehdet pahvisten hedelmälaatikoiden pohjalle ohueksi kerrokseksi ja annoin niiden kuivua leivinuunin päällä. Lämmitimme uunin päivittäin, joten lehdet kuivuivat muutamassa päivässä ja olivat valmiit säilöttäviksi tiiviisiin lasipurkkeihin. Kuivattua nokkosta olen talven mittaan käyttänyt mm. smoothiessa ja keittojen mausteena. Se on melko vahvan makuinen, joten pienikin määrä riittää mausteeksi.

Lopuksi vielä ohje nokkoslettuihin:

Raaka-aineet

2 kananmunaa
5 dl maitoa
2½ dl vehnäjauhoja
1½ dl ryöpättyjä nokkosia (noin 1½ l tuoreita)
½ tl suolaa
1 rkl öljyä

Ryöppää nokkoset nopeasti runsaassa kiehuvassa vedessä, jäähdytä ne ja puristele vesi pois. Silppua nokkoset hienoksi silpuksi.

Riko kananmunien rakenne kulhossa ja lisää puolet maidosta. Sekoita joukkoon jauhot ja sen jälkeen loput maidosta, nokkossilppu, suola sekä öljy.

Anna taikinan turvota vähintään puoli tuntia.

Paista taikinasta keskisuurella lämmöllä joko isoja tai pieniä ohukaisia. Tarjoa puolukkasurvoksen kera.

Tänä vuonna versot ovat vielä olleet liian pieniä kerättäväksi, mutta enköhän muutaman päivän kuluttua pääse poimimaan kevään ensimmäiset herkut lautaselle. Vesi nousee kielelle, kun vain ajattelenkin maukkaita lettuja. Oletko sinä kokeillut nokkosta ruuanlaitossa?

Mikä tekee pääsiäisen?

Hiljainen viikko on ehtinyt jo kellokeskiviikkoon ja pääsiäinen on oven takana. Pääsiäinen toimii minulla aina jonkinlaisena virstanpylväänä kevään kulussa, sijoittuupa se sitten maalis- tai huhtikuulle (satutko muistamaan, miten pääsiäisen ajankohta määräytyy?) ja siitä alkaa lähtölaskenta kesään. Pääsiäispyhät tuovat tervetullutta taukoa arkiseen aherrukseen ja kieltämättä pitkä viikonloppu tuntuu minilomalta, jolloin on aikaa rauhoittua, rentoutua ja viettää aikaa perheen ja läheisten kanssa.
 
Me vietämme pääsiäisen yleensä aina kotona ja vuosien mittaan on syntynyt perinteitä ja käytäntöjä, joita ilman pääsiäinen ei tunnu pääsiäiseltä. Tässä niistä muutamia.
 
Keltainen on mielestäni ihana, energinen väri. En käytä sitä kuitenkaan sisustuksessa muulloin, mutta aivan kuin jouluna täytyy olla hieman punaista, pääsiäisenä sisustuksessa kuuluu olla ripaus keltaista. En viljele sitä ylenpalttisesti, mutta jo pienetkin yksityiskohdat vaikkapa kynttilöiden, servettien ja ennen kaikkea kukkien muodossa tuovat pirteyttä ja keväistä tunnelmaa. 

Pääsiäiseen kuuluvat myös kukat ja niissäkin suosin hehkuvan keltaista. Viime vuonna ostin kokeeksi narsissien lisäksi valkoisen hyasintin ja täytyy myöntää, että se oli oikein kaunis terassipöytämme koristeena. Tänä vuonna en ole huomannut, että hyasintteja olisi myynnissä, mutta narsisseja olen hankkinut sitäkin enemmän lasitetulle parvekkeellemme.

Sisälle puolestaan ostan aina kimpun tai pari keltaisia tulppaaneja, joista saan kivoja asetelmia. Tulppaanien sekaan lisätyt mustikanvarvut lisäävät kimpun näyttävyyttä, vaikkei niissä pieniä lehtiä olisikaan. Kukkien lisäksi haen maljakkoon pajunkissoja sekä eri puiden ja pensaiden oksia hyvissä ajoin ennen pääsiäistä, jotta ne ehtivät hiirenkorville. On ihanaa saada pala keväistä kosketusta kotiin.

Kukkien ja vihertävien oksien lisäksi tykkään muutenkin sisustaa kotia pääsiäiseksi. En vaihda verhoja tai levitä pöydälle aiheeseen sopivaa liinaa, mutta pienet somisteet kuuluvat asiaan. Koristelutapa on jäänne niiltä ajoilta, kun lapset olivat pieniä ja mielelläni vaalinkin tätä perinnettä. Tiput, puput ja rairuohot ripottelen pikkupöydille, hyllyille ja tasoille, toinen trulleista saa jäädä lentelemään parvekkeelle, kun taas lupsakkaamman oloinen noidista pääsee koristamaan olohuonetta.

Ennen kaikkea pääsiäiseen kuuluu hyvä ruoka sekä makupalat ja perinneherkut karitsa, mämmi, suklaa, kananmunat ym. löytyvät meidänkin listalta. Ruokavalion keventämiseksi pyhäpäivien ruokatarjontaan kuuluvat myös kala ja broileri.

Meille on muodostunut perinteeksi nauttia yhtenä päivänä jälkikasvumme kanssa juhlapäivällinen pitkän kaavan mukaan alku-, pää- ja jälkiruokineen. Pääsiäisen pääaterian menu pysyy vuodesta toiseen samanlaisena: alkuruokana useimmiten prosciuttoon kääräistyä parsaa ja pääruokana karitsan paahtopaistia valkosipuliperunoiden ja punaviinikastikkeen kera. Nuoriso ei piittaa mämmistä, joten yritän vuosittain loihtia uuden ”keltaisen jälkiruuan” eli esim. mango- tai persikkapohjaista jäädykettä, rahkaa, juustokakkua tms. Tänä vuonna ajattelin valmistaa mango-semifreddon. Kaiken kruunaa tietysti suklaamunat!

Kuulostavatko tutuilta asioilta? Onko teillä muita pääsiäisperinteitä?

Niin ja se pääsiäisen ajankohta. Kristillisessä kalenterissa pääsiäisen ajankohdaksi on vakiintunut kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai. Loogista, eikö?

Hyvää pääsiäistä!

Ravunpyrstöpasta

Rakastan rapuja ja rakastan pastaa ja hyvin usein ravintolassa tilaankin rapu- tai hummeririsottoa tai pastaa.
Onkin aivan kummallista, että jostain syystä en ole itse tehnyt näitä ruokia kotona. Vielä omituisemmalta asia tuntuu, kun miettii, miten helppo ja nopeatekoinen tämä pasta-annos on tehdä ja kuinka simppeleistä aineksista maukas annos syntyy.
Asia korjaantui eilen, kun erään ravintola-annoksen innoittamana vihdoinkin valmistin ravunpyrstöpastaa.

Raaka-aineet

1 pkt tuorepastaa
200 g ravunpyrstöjä
2 valkosipulinkynttä
2-3 vartta kevätsipulia
1-1,5 dl kermaa
babypinaattia
muutama kirsikkatomaatti
puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
parmesaania
mustapippuria, suolaa
öljyä paistamiseen

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

Hienonna valkosipulinkynnet ja kevätsipuli. Pese sitruuna huolelllisesti ja raasta noin puolikkaan hedelmän kuori. Pilko kirsikkatomaatit niiden koosta riippuen kahteen tai neljään osaan.

Kuullota sipulit ja raastettu sitruunan kuori miedolla lämmöllä hetken aikaa. Lisää kerma ja mausta mustapippurilla ja suolalla. Anna kiehua parin minuutin ajan ja lisää valutetut ravunpyrstöt sekä kirsikkatomaatit. Sekoita joukkoon keitetty pasta ja viimeistele annos parmesanraasteella ja babypinaatilla.

Raparperi-chilihilloke

Aikoinaan Hesarista otetun ohjeen mukaisesti tehty hilloke on jo muutaman vuoden ajan ollut yksi kesäruokien suosikkilisukkeistamme. Chiliä, inkivääriä ja valkosipulia sisältävä raparperihilloke onkin loistava lisuke etenkin grilliruokien seurana. Useimmiten maalla nauttimamme hilloke on tehty ilman inkivääriä ja resepti toimii oikein hyvin niinkin. Tänä kesänä olen kuitenkin tehnyt lisukkeen inkiväärillä höystettynä. 

Ohessa helppo ”perusohje” hillokkeelle, jota voi muunnella makunsa mukaisesti: chilin ja valkosipulin määrää voi vaihdella, mukaan voi ripauttaa vaniljaa ja jos lisää viinietikkaa (ja itämaisia mausteita), voikin puhua chutneysta.

Itse en voi nauttia kovin tulista lisuketta ilman että suu menee haavoille, joten ohje on voimakkuudeltaan miedohko, varsinkin kun tällä kertaa ostamani chilit olivat laadultaan mietoja. Valkosipuliakin lisäsin tänään aika vähän, mutta senkin määrää voi jokainen lisätä mieltymyksensä mukaisesti.

Raaka-aineet

0,5 l raparperia

0,5-2 chiliä riippuen vahvuudesta ja mieltymyksestä

1 pieni punasipuli (käytin vain puolet kuvan isosta sipulista)

0,5 – 1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
1 valkosipulinkynsi

2 rkl vettä

2,5 dl hillosokeria

1. Kuori ja paloittele raparperit sekä sipuli ja valkosipuli. Kuori myös inkivääri ja raasta se. Pilko chili ja hienonna se. Tulisin osa on keskellä olevissa seinämissä, jossa siemenet ovat kiinni, joten voit poistaa sekä nämä seinämät että siemenet halutessasi.

2. Lisää kattilaan raparperin palat, sipulit, chili, inkivääri sekä pari lusikallista vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja anna porista hetken aikaa.

3. Lisää hillosokeri, sekoita ja keitä seosta 15-20 minuuttia. Tällöin raparperit kypsyvät ja hilloke saa kauniin värin.

4. Jäähdytä hilloketta noin puoli tuntia ja tölkitä puhtaisiin purkkeihin. Anna hillokkeen tasaantua ja maustua parin päivän ajan viileässä. 

Kokeilepa hilloketta lihan tai broilerin lisäksi myös grillimakkaran lisukkeena. Yhdistelmä toimii loistavasti!