Samettinen parsakeitto

Parsakausi jatkuu edelleen ja vaikka olen valmistanut tätä kevätherkkua jo lukuisat kerrat viime viikkojen aikana, makuun en ole vieläkään kyllästynyt. Useimmiten olen keittänyt parsat tai tarjonnut ne ilmakuivattuun kinkkuun käärittynä ja parmesaanilla kuorrutettuna herkkuna hollandaisekastikkeen kera. Vaihteeksi valmistin parsanipusta keiton. Ja vaikka tuntuu itsekehulta, niin pakko on myöntää, että soppa oli taivaallisen hyvää. Kevyesti vaahdotettu kerma tekee keitosta samettisen pehmeän.
Keiton lisukkeeseen sain vinkin Etiketti-lehden ohjeesta, mutta keitto on maittavaa ihan sellaisenaankin. Reseptin valkoviinin voit halutessasi korvata puolikkaan sitruunan mehulla.

Aineet keittoon

nippu (500 g) vihreää parsaa
2 salottisipulia
1 pieni valkosipulinkynsi
2 rkl voita
6 dl kasvislientä
2 dl kuohukermaa
1 dl valkoviiniä (tai puolikkaan sitruuna mehu)
0,5 tl sokeria
(suolaa)
mustapippuria


Lisukkeeseen

4 siivua ilmakuivattua kinkkua
40 g parmesaania
6 parsanuppua
ripaus suolaa

Ohje

Huuhtele parsat ja napsaise tai leikkaa parsan tyvestä puiseva pala pois. Kuori tangot ja pilko ne parin sentin mittaisiksi paloiksi. Jätä muutama nuppu koristeeksi.

Kuori sipulit sekä valkosipulinkynsi ja pilko ne hienoksi. Sulata kattilassa voi ja lisää sipulimurskat. Kuullota niitä hetki ja lisää parsapalat. Kuullota myös parsoja hetki, mutta varo, etteivät ne paahdu, muuten maku muuttuu tunkkaiseksi. Lisää kasvisliemi ja hauduta 10-15 minuuttia kunnes parsat ovat pehmeitä.

Valmista sillä aikaa lisuke. Raasta parmesaani lastuiksi ja levitä lastut pinnoitetulle paistinpannulle. Kuumenna sekoittamatta, kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä. Anna levyn jäätyä ja murustele se rapeiksi lastuiksi.

Suikaloi ilmakuivattu kinkku, paista nopeasti rapsakaksi ja anna jäähtyä. Halkaise parsanuput ja paahda ne pannulla. Voit lisätä päälle hieman suolaa.

Soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää valkoviini, ripaus sokeria sekä pari kierrosta mustapippuria myllystä. Vaahdota kerma kevyesti, kääntele varovasti keittoon ja kuumenna.

Tarjoa parmesaani- ja kinkkulastut sekä parsanuput erillisissä kipoissa tai koristele keittoannokset niillä valmiiksi. 

Seuraavaksi voisinkin kokeilla reseptiä valmistettuna luonnon omasta trendiherkusta, maitohorsman versoista.
 
Maukasta kevätviikkoa!

Nokkonen - pihapiirin superfood ja ohje nokkoslettuihin

Viime keväänä innostuin pihapiirin superfoodista nokkosesta. Rikkakasvi, jota olin pitänyt vain kiusallisena vaivana, alkoi näyttää silmissäni herkulliselta voimaruualta. Olinhan toki jo aiemmin kuullut ja lukenut sen terveysvaikutuksista, mutta yhtäkkiä pienet hennot versot herättivät halun kokeilla, olisivatko ne ollenkaan meikäläisen makuun.

Nokkosella on on erittäin hyvä ravintoarvo ja se sisältää erittäin paljon mm. piitä, rautaa ja A-, E-, K1-, B- ja C-vitamiinia, kalsiumia sekä pinaattiin verrattuna seitsenkertaisesti rautaa. Olen aina tykännyt pinaattiletuista, mutta nyt halusin kokeilla, maistuvatko nokkosletut yhtä maukkailta.
 
Kotona kaupungissa en kuitenkaan lähtenyt nokkosenpoimintareissulle, mutta maalla löytyi talon ympäristöstä lukuisia paikkoja, joista sitä oli turvallista kerätä. Ja eipä sitten muuta kuin korin kanssa takapihalle lettutaikinan lisuketta poimimaan.

Nokkonen pitää rehevästä maaperästä, jossa se kasvaa ja voi hyvin, mutta toisaalta kerää siitä itseensä nitraattia. Nitraatti puolestaan muuttuu elimistössä nitriiteiksi, joilla on liikaa saatuna haitallisia vaikutuksia. Tästä syystä nokkosta ei kannata kerätä talteen typpipitoisista maastoista kuten lantaloiden, tunkioiden tai kompostien läheisyydestä. Ryöppääminen ja kuivatus vähentävät nitraattipitoisuutta. Parin kolmen aurinkoisen päivän jälkeen nokkosen ravintoaineet ovat enimmillään ja toisaalta nitraatit vähimmillään, joten tuo onkin otollisin aika nokkosen poimimiseen.

Elämäni ensimmäiseen nokkoslettutaikinaan keräsin n. 1,5 l tuoreita pieniä lehtiä, jotka ryöppäsin nopeasti kiehuvassa vedessä. Ryöpättynä nokkosta oli noin puolitoista desiä, jonka lisäsin silputtuna puolen litran lettutaikinaan. Letuista tuli erittäin herkullisia, joten keräsin nokkosta niin pakkaseen kuin kuivattavaksikin.

Kuivuminen kävi näppärästi, kun levitin lehdet pahvisten hedelmälaatikoiden pohjalle ohueksi kerrokseksi ja annoin niiden kuivua leivinuunin päällä. Lämmitimme uunin päivittäin, joten lehdet kuivuivat muutamassa päivässä ja olivat valmiit säilöttäviksi tiiviisiin lasipurkkeihin. Kuivattua nokkosta olen talven mittaan käyttänyt mm. smoothiessa ja keittojen mausteena. Se on melko vahvan makuinen, joten pienikin määrä riittää mausteeksi.

Lopuksi vielä ohje nokkoslettuihin:

Raaka-aineet

2 kananmunaa
5 dl maitoa
2½ dl vehnäjauhoja
1½ dl ryöpättyjä nokkosia (noin 1½ l tuoreita)
½ tl suolaa
1 rkl öljyä

Ryöppää nokkoset nopeasti runsaassa kiehuvassa vedessä, jäähdytä ne ja puristele vesi pois. Silppua nokkoset hienoksi silpuksi.

Riko kananmunien rakenne kulhossa ja lisää puolet maidosta. Sekoita joukkoon jauhot ja sen jälkeen loput maidosta, nokkossilppu, suola sekä öljy.

Anna taikinan turvota vähintään puoli tuntia.

Paista taikinasta keskisuurella lämmöllä joko isoja tai pieniä ohukaisia. Tarjoa puolukkasurvoksen kera.

Tänä vuonna versot ovat vielä olleet liian pieniä kerättäväksi, mutta enköhän muutaman päivän kuluttua pääse poimimaan kevään ensimmäiset herkut lautaselle. Vesi nousee kielelle, kun vain ajattelenkin maukkaita lettuja. Oletko sinä kokeillut nokkosta ruuanlaitossa?